Ajokilometrit: 720 km
Askeleet: 5374 kpl
Tunnelma illalla: Kaikki on hyvin kuha on kalaa!

Aamukahvi naamaan ja nokka kohti bensa-asemaa. Haasteensa toi vieras auto (alla olevass kuvassa), jonka bensaluukunavaustapa piti kaivaa ohjekirjasta. Turhaan etsimme erillistä nappia/vedintä. Hurautimme aamupalalle Hirvaskankaan Abc:lle. Tuhti satsi, jolla pitäisi pärjätä Ouluun asti. Keskisuomalainenkin pitkästä aikaa hyppysissä. Aamupalan jälkeen testailimme auton ohjaimia ja säätöjä parkkiksella. Ajoasento löytyi ja navigointi kohti Pihtipudasta alkoi 10:15.

Äänekoskella olikin kunnon työmaa kukkuloineen ja kiertoteineen. Melkoinen kompleksi valmistumassa 2020. Työmaateiden jälkeen ohitimme Mämmensalmen (kuvassa alla). Täytyy kaivaa järkkäri esiin seuraavalla pysäkillä. Puhelinkuvat, etenkin ajovauhdissa otetut kun ovat mitä ovat.

Keski-Suomessa ei sähkössä säästellä eikä keltaista viivaa kunnioiteta. Katuvalot päällä kirkkaassa päivänpaisteessa ja hidastelijat jätetään jälkeen armotta. Maisemat eivät ole vielä kovasti muuttuneet. Pihtiputaallakin oli aika kotoisa tuppukyläfiilis. Huoltoasemia, järviä, rekkoja ja siltoja piisaa. Tunnit hupenevat nopeasti. Iltaan on vielä pitkä matka ja valoisuuttakin pitäisi riittää. Pihtiputaalla vaihdoin kunnon kameraan, ne kuvat tulevat "jälkitoimituksena" illalla. Jos ennen Super Cupin alkua ehtisi Luostolle asettua.

Peltoja ja metsää. Paljon erivärisiä traktorinmunia, yhdellä pellolla aseteltuna Suomen lopun muotoon. Paikannimet alkavat näyttää vieraammilta: Koposenperä, Pyrrönperä, Onkineva, Lamujoki ja Uljuan tekoallas, joka missattiin täpärästi. Sää on hellinyt, aurinkoista. Ruokapaikkaa on yllättävän vaikea keksia ajoaikataulun puskiessa päälle. Viisi samanlaista keltaista taksia tullut vastaan. Muita ajoneuvoja turha yrittääkään laskea.

Oulun korvilla pysähdyimme Shellille syömään myöhäistä lounasta: perunantäyteistä jauhelihakeittoa. Matkaan tarttui myös pari Batterya piristykseksi. Samalla olisi ollut reissun tähän asti halvinta bensaa, 1.489. Tankissa oli kuitenkin vielä kilometrejä jäljellä. Oulussakin oli kaikenlaista rakenteilla. Puolivälinkankaan vesitorni bongattu!

Vähän ikävä ajaa näin pitkää päivämatkaa, kun läheskään joka paikkaan ei vaan ehdi pysähtyä. Näimme vain nopealta vilaukselta Olhavan ja Vatungin tuulipuistot. Komeita lapoja! Kuski ajoi epähuomiossa oho Simon maankohoumapuistostakin. Ja Rovaniemen lintutornista sekä Hiidenkirnuista. Santa Parkin ja Joulupukin Pajakylän pihoissa kävimme vain kääntymässä. Huomenna on sitten enempi aikaa pällistellä luonnonihmeitä. Ja kuvailla. Mahdollisesti lueskella ja nauttia lomailustakin :)

Haaparannassa ehdimme poiketa Ikeajäätelöiden verran ja Tornion keskustaankin eksyimme epähuomiossa. Rajamuodollisuudet olivat kerrassaan mitäänsanomattomat. Niillä nurkilla tankkasimme hintaan 1.504. Näillä löpöillä pitäisi päästä ainakin Norjan rajalle Nuorgamiin saakka. Maisemat muuttuivat vähitellen tunturikkaimmiksi. Rovaniemen kohdalla oli myös kauniita jokipätkiä. Maisemat vilisivät kovaa vauhtia ohi enimmäkseen puiden takana. Huomasimme myös hieman liian myöhään Luoston Kaupan menneen kiinni jo klo 18. Ehdimme huomenna juuri hakea lounastarpeet sen auetessa kymmeneltä. Iltapalaksi ja aamupalaksi meillä oli onneksi jämiä mukana.

Loppumatkasta suunnittelimme seuraavaa matkapäivää tarkemmin, jottemme missaisi kaikkea kuten tänään. Ja napostelimme suklaata. Ruokailujen välit pääsevät reissatessa venähtämään. Ensimmäinen poro spotattiin klo 19:40 mussuttamassa ojaheinää.

Luostolle saavuimme kahdeksan jälkeen. Avaimet saatiin nopeasti ja mökkikin löytyi yllättävän nopeasti. Majoittuminen alkoi valokuvaussessiolla ja sarvieläimen ihmettelyllä. Otus seurasi meitä mökkitien risteyksestä saakka ja tuli papanoimaan etupihallemme. Kävimme vielä ajelemassa lähiteitä yhdeksään saakka, jonka jälkeen asetuimme suihkuun ja hernari-iltapalalle. Huomiseen!

Kamerakuvat liitän mukaan reissun päätyttyä tietoteknisistä, aikataulullisista ja jaksamuksellisista syistä. Stay tuned!

Ajokilometrit: 327 km
Askeleet: 7431 kpl
Tunnelma illalla: Väsynyt

Aamulla katsastin ensimmäisenä parvekkeen kunnon. Toivottavasti äiti ei unohda kastella vaivalla kasvatettuja kasvejani. Nostin paprika-amppelin ja pari pitkää istutusastiaa lattialle varjoon. Kuuma ja aurinkoinen kesä on kuivattanut multia altakasteluruukuissakin ennätysvauhtia. Tomaattia en saa mitenkään turvallisempaan paikkaan, se on kasvanut jo kolmemetriseksi eikä kestä omaa painoaan ilman tukinaruja.

Jouduin juomaan aamukahvini mustana. Jääkaapissa on vielä hyvin lounastarpeita, muttei maitoa lainkaan. Aki nukkuu tunnin pidempään, kun minä pakkailen vielä viimeisiä. Illalla tajusimme, ettei kummallakaan ole hajua, mihin 10L vesitonkka on laitettu tuparien jäljiltä. Kellaristahan se löytyi. Aamulla päätin kasata ja ottaa mukaan tehokuurin (rauta, magnesium, sinkki, omega-3, monivitamiini) ja samaan syssyyn kofeiinia ja melatoniinia varuiksi vuorokausirytmin säätelyyn. Päivittäin en syö lisäravinteita (koska en muistaisi kuitenkaan), mutta aina välillä tsemppaan viikon ajan.

Yhdeksäksi reippailimme salille (Oulunkylän F24/7). Klo 12 minulla oli hiustenleikkuu keskustassa. Olin varannut ajan ennen kuin matka oli päätettynä, muuten olisin tietenkin mennyt jonain muuna päivänä. Värjäys saa odottaa ensi viikkoon.

Olemme erilaisia pakkaajia, arvatkaahan kumpi on kumman keskeneräinen tavaralajitelma:

Yllä auto ensimmäiselle matkaosuudelle. Ruokaa kävimme syömässä Maunulan Subissa. Varsinainen matka alkoi klo 14:30, jolloin suuntasimme Tampereelle tuttua reittiä ilman navia Eminemin ja Kwanin tahdissa. Puuhamaan kohdalla otettiin ensimmäinen reissuselfie! Ohitimme myös ainakin kuusi heppakuljetusta, mitä luultavimmin olivat matkalla Teivoon ravaamaan.

Menimme Tampereen emmekä Lahden kautta, sillä kävimme noutamassa Tori.fi-löydön matkalukemiseksi. Nouto sovittiin kello viideksi ja ehdittiin ajoissa. Vähäsen sai hortoilla asutusalueella oikeaa ovea etsiessä. Matka jatkui napsakasti tunnelin kautta ysitielle kohti Jämsää. Jämsässä vaihdoimme pikaisesti autoa ja nappasimme kaverilta lainasta järjestelmäkamerani. Kuski vaihtui ja matka jatkui Jyväskylään. Kävimme Keljon Prismassa shoppailemassa iltapalaa, jonka jälkeen menimme Liisalle ja Matiakselle yöksi. Illalla ehdimme pelata pari peliä Worms Battlegroundsia, jotka hävisin surkeasti kokeneemmille madontappajille.

Reittisuunnitelma on aika pitkälti valmis. Joka yölle on päätetty ja varattu yöpymispaikka leirintäalueita lukuunottamatta. Ajoa on aika reippaasti meille tottumattommille matkaajille, mutta ei ylitsepääsemättömiä määriä. Itse ainakin ajattelin muokata kuvia ja kirjoitella blogia ajon aikana kun en ole itse ratissa.

Suunnitelmathan ovat aina vain suunnitelmia, voi olla että muutoksia tulee matkan varrella. Kunhan nyt noihin varattuihin majoituksiin pääsee oikeana päivänä :) Matkan aikana on tavoitteena löytää paljon komeita kuvauspaikkoja, yöpyä onnistuneesti teltassa, pysyä aikataulussa, kirjoittaa blogiin kuulumisia kuvineen päivittäin, pitää hauskaa ja rentoutua luonnossa. Toivomme hyviä säitä, hyviä teitä ja paljon positiivisia yllätyksiä matkan varrelle :) Huomenna lähtö! 

Reitti näkyy yllä taulukkona ja alla karttakuvana. Menemme siis Oulun kautta ylös ja Kuusamon kautta takaisin. Kuten näkyy, on Norjan puolella vähemmän kilometrejä ja siten toivon mukaan enemmän oleskelu- ja ihmettelyaikaa. Nuorgamista eteenpäin teemme varmasti pieniä päiväretkiä yöpymispaikoista muualle, listattuna siis minimikilometrit yöpymispaikkojen välillä. Ja eiköhän siellä pohjoisessa kävelyäkin tule ihan mukavasti :) Askelmittarit tulille ja vaelluspopot jalkaan!

Matkavalmistelut hyvässä vaiheessa. Päämäärä on selvillä (Nordkapp) ja lähtöpäivä päätetty (14.8.), reitti suurinpiirtein selvillä (3500km), yöpymispaikat semiselvillä (7 yötä joista 3 varattu). Matkaan lähdelle kahden hengen voimin. Yksin tuota tuskin jaksaisi ajellakaan. Kulkuneuvon vaihto vakionopeudensäätimelliseen ja kameran nouto lainasta takaisin omaan käyttöön on sovittu ensimmäiselle matkapäivälle Jämsässä. Nähtävyksiä on selailtu jonkin verran ja bensa-asemia kartoitettu. Reitistä kirjoitan erillisen postauksen tänään tai huomenna.

Pohdinnan alla on muun muassa, tekeekö trangialla tällä reissulla mitään. Minkälainen on säätila matkan aikana? Kestävätkö selät ajopätkiä ja jalat kävelypätkiä. Kuinka paljon bensa kallistuu pohjoiseen mentäessä? Mitä tuoda tuliaiseksi? Toimiiko netti, pystyykö elektroniikkaa lataamaan aina tarvittaessa? Onnistummeko teltan pystyttämisessä, syövätkö itikat? Montakohan poroa tulee vastaan?

Musiikkia on pystyttävä kuuntelemaan matkan aikana offlinessakin ja tätä blogia täytyy muokata uutta reissua varten. Siitä on nelisen vuotta, kun on Textpatternia (blogin julkaisualusta) käyttänyt viimeksi. Muistikuvat alkavat palautua räpellellessä.

Askelmittariin on vaihdettu paristot, parvekekukkien kastelija on värvätty, hätävarahernaria on ostettu kaupasta... Vielä pitäisi pakata, tehdä lisätutkimuksia nähtävyyksistä, tankata auto, käydä leikkauttamassa hiukset, tehdä mökkivaraus, ostaa Akille oma varalaturi... Olemme kumpikin onneksi lomalla niin ei ole stressiä kaiken ehtimisestä. Pyykkikone jo pyörii ja kämpät voisi muutenkin siivota pian, jotta reissusta olisi kivempi sitten palatakin. Pitää jättää mm. jotain syötävää paluupäivää varten. On muodostunut tavaksi syödä jääkaappi typötyhjäksi ennen matkoja, vaikka jotkin ruuat sen viikon ihan hyvin kestäisivätkin.

On sunnuntai, "lepopäivä". Eli Valioliigalaiset juoksevat ruudulla ja musiikki soi. Kirjoittaminen tuntuu kovin hitaalta ja ajatukset sinkoilevat. Kaksi viikkoa lomaa tuntuu hyvin vähältä, kun yli puolet siitä menee reissussa. Kesä on melkein jo ohi muutenkin; muilla koulut alkavat ja helteet ovat vaihtuneet ukkoseen. Haluaisin jo istahtaa ratin taakse.

Suomi kutsuu! Yöllä ei oikein saanut nukutuksi. Hirveä meteli tuli vieressä olevalta autotieltä vähän väliä. Islantilaisten talojen seinät ovat kyllä kaikki pahvia! Korvatulppien kanssa tuskin olisi ongelmaa ollut mutta ne olivat ratkaisevan välimatkan päässä autossa.

Heräilin kahdeksan jälkeen parin torkun kautta ja keräilin tavarani. Sanoin hyvästit, kirjoitin vieraskirjaan valtaisat kiitokset ja säntäsin tankkaamaan, postittamaan kortit ja sitten autonluovutukseen. Luulin olevani hirveässä kiireessä mutta ajoitukseni auton kanssa osui justiinsa nappiin. Hirveitä juhlallisuuksia ei siellä ollut. Keräsin kimpsuni ja kampsuni, jätin takakonttiin roskapussini, hyppäsin minibussiin, annoin avaimen pois ja sain kyydin kentälle.

Keflavíkin kentällä join check-inin jälkeen rauhassa aamukahvit ja kiskoin tomaattibataattikeittoa naamariin aamupalaksi. Shoppailin ja odottelin ja istuskelin ja kävelin kunnes pääsin koneeseen joka oli hieman myöhässä. Tämähän ei varsinaisesti haitannut sillä alkuperäisestä neljän tunnin välilaskusta pystyi hyvin joustamaan.

Lentokoneessa sain koko kolmen penkin rivin itselleni! Aamukahvien ansiosta sitten ei alkuperäinen nukkumissuunnitelma mennytkään ihan niinkuin piti joten lento kului pilviä katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Toisin kuin menomatkalla myös netti toimi vaikka hidas olikin. Hienoa! 

Oslossa sitten oli heti edessä turvatarkastus. Miten en muista koskaan ennen välilaskulla joutuneeni turvatarkastukseen uudestaan? Nappasivat hinnakkaan lentokoneesta ostamani vesipullon pois! Tarkastuksen jälkeen pääsinkin sitten ihmismylläkkään seikkailemaan. Satuin juuri kovaan ruuhka-aikaan ja kaikki puuhastelu meni vaikeaksi. Ryysis kummasti ahdistaa väsynyttä ja nälkäistä matkalaista joka on juuri ollut kuukauden erakkona villissä luonnossa!

Sain itselleni kuitenkin hommattua herkullista murkinaa: kinkkujuustosalaattia, maailman parhaita omenia ja naminamivohvelia. Välilasku menikin siis aikalailla jonottaessa ja mässätessä. Sain lentokenttänetinkin toimimaan toisin kuin menomatkalla. Nettien ihmepäivä!

Aurinko alkoi laskea odottelun loppuhetkillä mutta se ei haitannut. Päähäni vihdoin iskostui se että olen enää tunnin aikaeron päässä kotoa. Ja Suomessa kolmen tunnin sisällä. Lahdessa viiden. Apua. Eihän mulla ole edes lakanoita sängyssä ja hyvä jos ketsuppiakaan jääkaapissa. (Ei edes valoa, en tiedä miksei). Ilokseni muistin pakanneeni jäljelle jääneet eväkset ihan kurkusta ja porkkanoista lähtien matkalaukkuun. 

Toisen lennon aikana ei ollutkaan enää nettiä. Meni vähän nukkumiseksi se puolitoistatuntinen. Laukun sai aivan salamannopeasti ja bussiin ehti hyvin puoleksi yöksi. Sitten ei kun ketarat ojoon ja torkuille takapenkille. Tämä reissu taisi olla tässä.