Askeleet: 14 197 kpl
Ajettu matka: 0 km
Mieliala: Ihanaa olla hetki aloillaan

En ymmärrä missä mättää kun joka aamuyö herään kauheaan kusihätään. Muuten olisi taas ollut niin makoisat unet! 9 tuntia sitten kokonaisuudessaan nukuin ja heräilin hyvillä mielin 9-10 välillä. Edessä oli ensimmäinen pilvinen ja sateinen päivä. 

Aamun alkajaisiksi menin hieman tyhjentyneeseen ruokailutilaan latailemaan vehkeitä ja tekemään aamupalaa. Samalla otin selkoa vaellus/kiipeilyreiteistä leirintäalueen työntekijältä ja varasin huomiselle jäätikkökävelyn.

Tänään oli luvassa autoton päivä! Suunnitelmiin kuului pankissa asiointi, Reynisfjall-vuorelle kiipeäminen ja uimahallikäynti. Plussaa olisivat olleet rannan tarkempi syynäys ja lintukuvien saaminen mutta aika ei riittänyt rannalle asti (vielä ainakaan) ja linnut olivat pirun nopeita ja kaukana. Rauhoittavan näköisiä kumminkin kierrellessään ja kaarrellessaan. 

Puolen päivän aikaan ulkona alkoi melkoinen sade, joten jäin mukavuudenhaluisesti hetkeksi käymään ottamiani kuvia läpi ja lataamaan läppärin akun täyteen. Sade meni nopeasti ohitse ja ja kahdelta olin jo pakannut kamppeeni vedenkestävään reppuun ja valmis aloittamaan Víkin Reynisfjallin valloituksen.

Matkalla pysähdyin pankin edustalla toteamassa että tänään on sunnuntai ja pankko kiinni. Hyvin katoaa ajantaju lomalla. Nostin sitten automaatista tukun viistonnisia ja tonnisia kruunuseteleitä ja lähdin reippailemaan kohti vuorenhuippua. Ylös asti oli semmoinen soratie jota pitkin matka sujui helpohkosti.

Huipulla olikin sitten kaikenmoista ihmeteltävää kuten kiviä, lintuja, lampaita ja ruohikkoa. Siellä korkeuksissa sai myös kävellä pitkiä matkoja reunalta toiselle. Aika meni nopsaan ja en ehtinyt käydä ihan koko huippua läpi ennen kuin oli palattava takaisin kylään ennen uimahallin sulkeutumista. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy aikalailla koko Vík. Että semmoinen pikkukylä.

Muutkin osaavat hukata omaisuuttaan. Ette halua tietää mitä muita esineitä tuolla tuli vastaan.

Lampaissa ja pässeissä on muuten semmoinen ero että lampaat lähtevät lähestyttäessä karkuun ja kääntävät kameralle takamuksensa kun taas pässit ottavat tuiman katseen suoraan lasiin!

Haltin vedenkestävä reppunikin pääsi tositoimiin kun päätin ajan ollessa kortilla juosta rinteen takaisin alas uimahallille. Irtokivet hieman hirvittivät mutta muuten pyräys sujui oikein hyvin. Tukeva reppu! Loisto-ostos! Uimahallin jälkeenkin joku ranskalaisnainen kyseli että tommosii hienouksia saa. Suomalaista designia, hyvä Halti!

Uimahallireissu maksoi 450ISK eli kolmisen euroa. Siellä ei ollut lokeroita joten jätin arvotavarani henkilökunnan huoneeseen. Altaita oli kolme. Ensimmäinen oli 28-asteinen allas jossa uin 20 altaanmittaa (ei hajuakaan kuinka pitkä allas, aika lyhkänen, joku 16-18 vetoa meni suuntaansa minulta epäuimarilta). Sitten oli kuuma 40-asteinen allas jossa _kaikki_ asiakkaat pönöttivät. Sinänsä koomista kun kokoa sillä ei ollut kuin murto-osa tuosta ensimmäisestä altaasta. Kolmas allas oli pikkuruinen lastenallas.

Lisäksi oli kaksi liukumäkeä (lasten altaaseen ja 28-asteiseen), vesileluja joita kukaan ei käyttänyt sekä aurinkotuoleja joille oli kaikista vähiten kysyntää. Altaat olivat siis kaikki ulkona. Sisällä oli sitten pieni pukeutumistila, vessa, pari suihkua ja yhteissauna. Saunassa kävin pikaisesti lämmittelemässä mutta kovin kuuma se ei ollut kun kukaan ei heittänyt löylyä.

Hiekkalaatikoissakin on mustaa hiekkaa. Totta kai kun järjellä ajattelee mutta alkuun tuntui todella oudolta ajatukselta.

Uiskentelun jälkeen pukeuduin mutta jätin takin pois kun oli juoksentelusta hikeentynyt ja kävelin kaupan kautta leirintäalueelle. Märät uimakamat ja takin ripustin kuivumaan pihalle jotta yöllä ei tarvitsisi nukkua märkä takki päällä. Vähän mietityttää että kuivuuko tässä kosteassa meri-ilmassa mikään vaikka tuulta riittääkin. (jälk. huom. kyllä kuivui mutta kylmä se oli myös laittaa ylle juuri ennen nukkumaanmenoa. brr.)

Ennen kuvien läpikäymisen aloittelua menin leirintäalueen yhteiseen tilaan kokkailemaan risottoa tortillojen täytteeksi. Miten kaikkk ruoka maistuukin leireillessä niin taivaalliselle? Noita kaasupulloja on muuten näkynyt joka leirintäalueella jätettyinä, ei välttämättä tarvitsisi edes omaa ostaa!

Ruokaillessa bongasin myös reissun toisen trampoliinin jonka kuntoa kävin jopa testaamassa mutta villimmät temput saivat jäädä sillä jouset olivat ruosteiset ja löysät. Lisäksi se oli vaan jonkun 40 cm irti maasta. Siis sille oli kaivettu kuoppa joka oli sitten täytetty. Se aikaisempikin trampoliini olo maahan upotettuna ilmeisesti turvallisuussyistä? Itseä ainakin pisti mokoma outous vain pelottamaan. Sama turvaverkkojen kanssa. Ei niiden keskellä uskalla pomppia! Turvallisempaa joo kun ei tuu mitään temppuiltua, jäisi semmoinen trampoliini vain auringonottokäyttöön jos mitkään säteen verkkojen läpi edes tulisivat!

Kuvia laitellessa tuossa puolenyön aikaan katkesi nettiyhteys viime hetkillä. Olotilakin oli sen verran nuupahtanut että päätin suosiolla jättää netin kanssa tappelun väliin ja postauksen julkaisemisen aamuun. Tältä ja huomiselta ainakin tulee lisäksi vain yksi blogikirjoitus sillä pyörin niin pienellä alueella ja yövyn samassa paikassa.