Lähtöpäivä koitti kuin koittikin. Liikenteeseen lähdettiin ma-ti välisenä yönä kello 03.50 bussilla. Matkustajia oli ihan pipona ja en saanut omaa kahden penkin rykelmää. Nuokkunukkuminen onnistui kohtalaisesti mutta ei tämä olo kovin virkeäksi ole päässyt noin tunnin mittaisten bussitorkkujen jälkeen.

Aivotoiminta sen verran vajaata että vaikka check-in ja bag drop onnistuivatkin itsepalveluautomaateilla kuin unelma, turvatarkastuksessa tein amatöörimokan. Bussimatkan aikana oli tarkoitus kiskaista puolen litran vesipullo mutta sehän muistui mieleen vasta lentokenttätyöntekijän kiskaistua laukkuni hihnalta sivuun. Aina ei voi onnistua. Mukava nainen antoi juoda vedet ja ottaa tyhjän pullon mukaan. Neuvoi vielä että vessassa saa täytettyä mutta vesi on lämmintä paitsi hoitohuoneista saa kylmää. Rupateltiin muutenkin siinä vedenjuonnin yhteydessä, huomasi että hiljainen yövuoro alkanut painaa. 

Mokasin myös sukkavalinnassa ja puhelimen laturin pakkaamisessa. Lyhytvartiset jalassa ja laturi ruumassa. Ehkei maailma näihin kaadu. Vähän harmittaa kun puhelinta olis voinu latailla tuossa kentällä odotellessa.

Koska lähdin tosi aikaisin matkaan, oli kentällä paljon luppoaikaa. Tuli ostettua teriyakilohiwrapsalaatti (herkku!), tee ja pieni suklaalevy hemmotteluksi. Tax freessä piti taas pyörähtää mutta ei sieltä mitään ostamista keksinyt. Kalliita. Kaikesta hidastelusta huolimatta päädyin portille 30 min ennen niiden aukeamista (ja siis kokonainen tunti ennen lähtöaikaa). Ensimmäisen koneen suuntana tosiaan Oslo (lennon kesto 1h 30min) josta matka jatkuu Reykjavikiin (2h 40min).

Oslossa oli haahuiluaikaa myöskin reippaasti.   Kauppojen kiertelyä vaikeutti se etten tosissaan ollut tajunnut ottaa selvää Norjan kruunun kurssista. Kentällä olevassa rahanvaihtopisteessäkään ei tätä ollut esillä. Tai sitten olin vaan sokea. Vertailin myytäviä tuotteita ja niistä pyydettyjä hintoja muiden lentokenttien hintoihin ja päättelin ettei se kovin paljon voi Ruotsin kruunun kurssista erota.

Vahtasin lähtöportin ilmaantumista tunnin ajan, yritin tuloksetta saada lentokenttänettiä toimimaan, uskaltauduin ostamaan herkullisen salaatin ja kiertelin parit kaupat löytämättä taaskaan mitään ostointoa herättävää. Täällä oli vessojen yhteydessä ihan juomatarkoitukseen oleva vesipiste jossa täytin pulloni.

Meinasipa muuten iskeä melkoinen hätäkin jo käteen. Ei riittänyt se että meinasin täysin unohtaa ottaa Mastercardin mukaan (oli ihan viimeinen esine jota kotoa riuhtaisin bussiin kiiruhtaessa!). Oli aika vähällä unohtua tunnusluku. Sain sen tiedon kuitenkin pitkällisen pohdinnan jälkeen järkeiltyä niin että sain salaattini maksettua. Säikähdyksellä siis selvittiin.

Toisella lennolla pääsin aitiopaikalle viimeisen rivin ikkunan viereen. Nukuin alkulennon ajan oikein makeasti ja kun heräsin, näkyi alapuolella jo Islannin jäätiköt. Koska olin mokannut ja pakannut kameran muistikortit ja akut ruumaan, jouduin tyytymään käynnykkäkuviin. Ehkä sitten paluulennolla parempaa laatua.