Yö autossa sujui kohtalaisesti vaikka nukkumaanmennessä vilutti. Heräsin kahdesti aamuyöllä koska en suostunut lähtemään autosta kylmään ulkoilmaan vessaan. Lopulta pakon edessä vessarakennuksessa poikettuani sain nukutukai mainiosti. Siihen aikaan alkoi ilmakin jo lämmetä vähän. Veasarakennuksessa huomasin leirintäalueen säännöt: ei alle 25-vuotiaita. Hups.

Takaisin unille ja lopullinen herääminen tyytyväisenä seitsemän aikoihin. Kolme seuraavaa tuntia hujahtivatkin sitten ensin iloisesti puuhastellessa ja lopulta tuskaisessa selviytymistaistossa kun aamupalabanaani keskeytyi siihen havaintoon että auton akku oli tyhjänä. Hemmetti. Olin osannit varautua siihen henkisesti mutta olin myös satavarma etten ollut käyttänyt akkua tämän yön aikana. Lopulta selvisi että valot olivat kuin olivatkin olleet päällä. Pirulaiset!

Pitkään meni kyllä virran saamisessa. Vuokra-autoissa ei ollut kaapeleita, leirintäalueen työntekijätyttönen ei saanut mtn aikaan, saksalaispariskunnalta sain kyydin ja sympatiaa. Sitten löytyi amerikkalaismies perheineen (ongelmani vihdoin ymmärrettiin) ja kävimme ajelemassa läheiselle farmillekin jossa ei ollut ketään kotona. Takaisin hiillostamaan muita leiriytyjiä (englanninkielentaitoisia ja -taidottomia) ja lopulta löytyi oikein asiansa osaava pappa hoitamaan homma! 

Ehdin välissä soittaa jo autovuokraamooni ja sieltä sain sen verran apuja että kyllä jollain kaapeleita on ja jos ei ole niin tulevat Keflavíkista yli 3€ kilometrikorvausta vastaan. Ei kiitos sellaiselle rahanmenolle. Onneksi kaapelit löytyivät ja auto läksi hyrräämään niin matka saattoi jatkua jo kymmenen jälkeen. 

Koska Geysirille oli matkaa vaivaiset 10 kilometriä ja auton pitäisi akun latautumiseksi olla käynnissä pitempään, päätin lisätä päiväohjelmaani lähistöltä Gullfoss-vesiputouksen. Ja olihan se ihan näkemisen arvoinen. Parkkeerasin auton sen parkkipaikalle kädet täristen ja rukoillen että siitä vielä liikkeelle lähtee. Sitten soluttauduin muiden turistien joukkoon räpsimään kuvia. 

Kuvailun loppuhetkillä kamera alkoi sammuilemaan "battery error"- viestin saattelemana. Palautui aina hetkeksi toimintakuntoon kun akun irrotti ja laittoi takaisin. Autolle palattuani vaihdoin vara- akkuun ja hyvin on toiminut sen jälkeen. Astetta rasittavampaa kyllä ottaa panoramakuvia kun 1-6 ruudun välein kamera kusahtaa. 

Ennen Gullfossilta poistumista kävin vielä piipahtamassa kahvila-matkamuistomyymälässä ja järkyttymässä turistikrääsän hinnoista. Mitään ei mukaan tarttunut. 

Palasin samaa tietä takaisin Geysirille ja pysähdyin matkalla kuvailemaan erästä jokea (ja myöhemmin toistakin). Sen yli meni ensimmäinen kokemani yksikaistainen silta! Whoop! Myöhemmin päivällä pysähdyin myös islanninhevosia varten ja hokaisin ainakin yhden syyn noille tiessä oleville tärinäraudoille. Hevoset ei ylitä niitä vaan pysyy kiltisti siellä missä kuuluukin. Noita tärinärautoja on kyllä ihan liiakseen! Kuuluu meteliä aina yliajaessa. Vaikka kuinka hitaasti menee.

Oli muuten sinistä vettä!

Geysir-kahvilasta ostin herkullisen yli kuuden euron porkkanakakkupalan lounaaksi. Nomnom mitä herkkua! Melkein hintansa arvoinen! Sen voimin jaksoi sitten kierrellä Geysirit ja muut kuumat lätäköt että kiivetä viereiselle vuorelle (jonne päästäkseen oli mentävä tikapuilla aidan yli). Vuorelta näkikin sekä Geysir-puolen maisemia että toisella puolella olevan laakson. 

Pakollinen turistikuva (Strokkurista) jonka taustalla se mäennyppylä jolle kiipesin. Alla olevassa kuvassa tikapuut joilla pääsi aidan yli jotta pääsi sinne kukkulalle. Ilmeisesti ihan sallittua toimintaa kun kaikki muutkin meni?

Se aito oikea Geysir.

Geysiriltä matka jatkui etelämmäksi ruoan ja bensan perässä. Tästä ja illan leiriytymisestä lisää osassa 2.