Askeleet: 16 324 kpl
Ajettu matka: 23 km
Mieliala: Jumittunut

Kaiken maailman asioita sitä on ottanut elämässä itsestäänselvyytenä. Kuinka rammaksi ja saamattomaksi sitä voi itsensä tuntea kun yhtäkkiä ovien aukominen tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta? Tänään on ollut petollisen nätti auringonpaiste joka sai lähtemään heräämisen jälkeen tekemään eilisen lenkin uusiksi hieman nopeammalla temmolla.

Takaisintultua tuuli yltyi niin kiivaaksi että en fyysisesti meinannut päästä suihkuun. Kaksin käsin sai kiskoa ovea tuulta vasten auki. Sama toistui poistuessa. Siinä olisikin tarina kerrottavaksi. Avuton tyttö vankilassa leirintäalueen suihkuparakissa.

Merikin meinasi lähteä tuulen mukaan. Tuulesta ja viimasta rasittuneena sitten pohdin kaikkea muuta mitä matkan aikana on ehtinyt kaivata. Kova ikävä salikenkiä, kylpytakkia, sänkyä ja hiustenkuivaajaa. Sen verran kookkaita esineitä ettei mukaan saanut vaikka kovasti teki mieli ottaa.

Jos vähän saa perustella niin juoksumatolla alkaa 10 min tamppauksen jälkeen poltella kun matto kuumenee, jää mustat jalkapohjat ja muutenkaan ei nahka ole tottunut sellaiseen. Kuntopyörät ja crosstrainerit vaivalloisia myöskin, ei kärsi tehdä. Soutulaitteessa remmit liian lyhyet kengättömälle. Painojen nostelussa sitten tuli lähinnä vaan idioottimainen olo, en tiedä paljonko jossain penkkipunnerruksessa tai edes maastavedossa vaikuttaa kengättömyys suoritukseen.

Kylpytakki tällein jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ihan loistoveto ottaa pyyhkeen sijasta. En osaa käyttää pyyhettä. Joko se putoaa päältä tai sitten tulee vilu. Pyyhkeet on turhia!

Sänky! Vaikka nukunkin kippurassa niin tykkään vaihdella kippura-asentoja. Nyt olen rajattu noin kahteen tosi samanlaiseen kippuraan. Alkaa paikat jumiutua. Puhumattakaan kovasta alustasta ja makuupussien ahdistavuudesta ja lämmönsäätelyn vaikeudesta. Päivän paras tunne on kuitenkin ehdottomasti se kokovartalovenytys joka aamu heräämisen jälkeen.

Hiustenkuivaaja. No onhan se näissä lämpötiloissa ja tuuliolosuhteissa aika kurjaa olla pää märkänä joka päivä kun ei minun pehko parissa tunnissa kuivu. Muutenkin hiukset kärsineet matkassa. Juurikasvu törkeän pitkä, jatkuvasti joutuneet olemaan nutturalla, ostin vahingossa vaalennetuille hiuksille tarkoitetut pesuaineet ja niillä sitten lätrännyt ja ihan jo ilmastonmuutos saa karmeuksia aikaan mulla aina.

Näiden pohdintojen jälkeen läksin 10 kilometriä itään päin hieman isompaa kylää katselemaan keittoruuan toivossa. Vaan eihän se ihan 100% nappiin mennyy taaskaan. Keittoa ei löytynyt mutta aivan sairaalloisen kokoiset ranskalaiset joita ei saanut kaikkia popsittua vaikka pienen ikuisuuden istuin siinä yrittämässä.

Ranskalaisia odotellessa kokeilin 120 kruunulla (80snt) paikallista pelikonetta ja otin ulos 1650 kruunua (11eur). Ilmaiset safkat siis! Olin vielä ihan pihalla pelatessani vaikka ihan perus monilinjapeli oli loppujen lopuksi kyseessä. Luulin rahoja ulosottaessa että niitä oli 165 kruunua mutta ilmeisesti 10 kruunulla sai yhden panoksen ja niitä panoksia oli 165 kpl. Noh, en valita :D Jos olisin tiennyt, olisin ottanut ulos jo aikapäiviä aikaisemmin.

Jotain yhteistyötä tuolla Íslandsspilillä ja Raha-automaattiyhdistyksellä on muuten joskus ollut. Rupesin siinä syödessä googlettamaan että millaisesta toiminnasta on kyse (tuotot Punaiselle Ristille jne.) Ja selvisi että vanhemmissa automaateissa mm. RAY:n logot ja kaikki alkoi samasta jassosta. Ei tuosta firmasta vaan pääse eroon ulkomaanlomallakaan!

Toinen päivän en-voi-uskoa-tätä-elämys sattui vain tuntia myöhemmin. Kävin Ólafsvíkin leirintäalueella toteamassa että aiempi oli parempi ja ajaa hurautin sen 10km takaisinpäin. Siinä tavoittelemallani autonkokoisella ruoholäntillä kyhjötti kisumirri tuulensuojassa. Menin kohteliaasti häätämään sitä muualle ja tämä otti sen kutsuna kivuta autoon seuraksi. Useamman kerran sitä sai kantaa ulos ja leikkiä hippaa kun tämä tykkäsi sylin lisäksi kiipeillä ratin päällä ja kiertyä kerälle makuupussien sekaan takakonttiin.

Ei ole helppoa kyllä olla pikkukissa tälläisessä myräkässä, hieman kävi sääliksi ja olisi tehnyt mieli napata yöksi kainaloon. Pinkki panta sillä oli jossa oli joskus ollut lukukelpoisesti omistajan puhelinnumero kirjoitettuna. Ei kyennyt soittelemaan. Toivotaan että löytää yöksi kotiin.