Ensimmäinen yö tuli nukuttua todella hyvin. Korvatulpat pelastivat. Aamupalaksi hostellin tarjoamaa teetä ja keksiä ja omia iltapalalta jääneitä viinirypäleitä, banaania ja Skyriä!

Hostellilta oli poistuttava kymmenen aikoihin ja se sopi oikein hyvin. Ulkona aurinkoa vaikka muille jakaa. Navigaattoriin þingvellir eli Golden Circle - kierrokseen kuuluva kansallispuisto. Aivan suorinta reittiä ei taaskaan tullut mentyä sillä hairahduin ottamaan vähän laadukkaampia (ei täysin valkoisen massan peitossa olevia) kuvia noista Reykjavíkin viereisistä horisonttivuorista. Löysinkin itseni Korputorg-ostoskeskuksen parkkipaikalta ja käytin hetken ajasta myös auton järjestelyyn. Sen verran pieni koppi kyseessä että joku logiikka tähän on keksittävä!

Matkalla kansallispuistoon tuli aivan törkeän monta "pika"pysähdystä. Kuvia tuli jokunen räpsittyä jos asian voi niin ilmaista. Pääsin mm. jahtaamaan lampaita ja pussaamaan islanninhevosta. Nähty on myös matkan ensimmäinen vesiputous! Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää että jos näkee auton parkissa tai ihmisiä haahuilemassa tienposkessa, kannattaa vähintäänkin hidastaa vauhtia sillä jotain kokemisen arvoista on juuri vaarassa vilahtaa silmien ohi.

Muutenkin silmät kannattaa olla auki. Ajaminen vähän toki hankaloittuu kun jää jotain horisontissa siintävää luonnonihmettä tapittamaan mutta sitä varten tänne on tehny valtavasti pysähdyspaikkoja. Jatkuva stoppailu saa lyhyetkin välimatkat venymään mutta ei se määränpää vaan se matka! Nyt ei ole mihinkään kiire. Mitään ei ole pakko mennä katsomaan jos jokin muu tuntuu paremmalta idealta.

Säästä pitää kyllä sanoa että huh hellettä! Mukamas vaan vähän päälle kymmenen ja auton ulkopuolella joo tuulee mutta tämän kaaran sisällä on oikee tukalat oltavat välillä. Toivottavasti lämpö pysyy yöhön asti. Kansallispuiston (sen järven) kiertämisen jälkeen alkoi ratissa jopa jo unettaa. Vähän yli 100km vasta ajettu ja kello näytti jo yli neljää. Kyllä, laskitte oikein. Aikaa tähän sataan kilometriin meni yli kuusi tuntia.

Siitä on aikaa kun on viimeksi saanut valokuvauksesta yliannostuksen. Ja nyt sellainen meinasi iskeä jo toisena päivänä. Apua! Kuvia kertyi n. 1300 kpl. Kuka sellaista määrää saa edes muokattua ja läpikäytyä illalla... Kello 15 jälkeen jokainen otettu kuva tuntui lähinnä kiven lisäämiseltä reppuun. Jokainen hieno näkymä auton ikkunasta sai aikaan pienoisen kauhureaktion. "Onko pakko taaaaas pysähtyä?" No on! Jos sulle syletään jatkuvalla syötöllä upeita maisemia nenän eteen niin ne on hyödynnettävä! Olisi rikos tulla Islantiin ilman kameraa mutta vielä suurempi tulla kameran kanssa mutta makuuttaa sitä pelkääjänpaikalla!

Ja tuosta tulivuoren venyttelystä sen verran että kyllä olen tietoinen asiasta ja teen kyllä suunnitelmani sen mukaisiksi ettei matka jää viimeiseksi. Kauhean moni ollut yhteyksissä asian tiimoilta. Ei se reissua tule pilaamaan eikä ole aikomuksissa alle jäädä!

Ja vielä olisi edessä päivän toinen nähtävyys, Kerið -niminen kraaterijärvi. Siitä ja illan leiriytymisestä lisää toisessa kirjoituksessa.