Askeleet: 15 545 kpl
Ajettu matka: 75 km
Mieliala: Ei paljon entistä parempi, vähän muttei paljoa

Nukkuminen on ihan käsittämättömän epämukavaa. Eilen polveen laittamani rakkolaastari sai haavakohdan oikein kihelmöimään pienestäkin taivutuksesta tai hankauksesta. Puhumattakaan asennonvaihteluihin liittyneistä kolautuksista. Muutenkin joka paikka jumissa... Sängynmetsästys alkakoon! 

Herääminenkin tapahtui jo neljän aikaan. Nukuin siitä eteenpäin pikkupikkupätkiä kahdeksaan jolloin päätin että nyt riittää. Navigaattoriin laitoin määränpääksi Akranesin ja hieman sen ensisijaisista ohjeista poiketen lähdin kiertämään pidempää lenkkiä päällystettyä tietä pitkin. Navigaattori pirulainen yritti saada minua taas möykkytielle. 

Kävin Ólafsvíkissä tankkaamassa ja kaupassa hakemassa aamupalaa. Kahvit sain parinkymmenen kilometrin päässä Grundarfjörðurissa olevassa kahvila-infopiste-näyttelytalossa. Kerrassaan omituisia yhdistelmiä. Keskellä kahvilaa oli kirjastihyllyt täynnä kirjoja ja sivummalla eri puolilla olevissa huoneissa oli näyttelyitä. Yhdessä oli valokuvausjuttuja, toisessa oli kolme huonessa joista kahdessa oli lastentavaraa ja yhdessä mm. laiva ja tykki. Ihan en päässyt jyvälle tarkoitusperistä mutta tulipahan katseltua.

Päivän aikana tapahtui kaikenmoista, vihdoin taas aktiviteetteja! Ajelin Akranesiin jossa tuli otettua erityisesti lintukuvia melkoisesti. Lisäksi koska pieni autokoppi ahdistaa (wow miltä luksukselta oma 18 neliön kämppä tuntuukaan tämän jälkeen!!), kävin salilla purkamassa aggressioita ja hyvin löytyi tehoa! Sain myös ajateltua elämää enemmän kuin tarpeeksi ja pyykättyä. Alkoi melkein matkalla olo taas maittaa kunnes...

Auton akku on TAAS tyhjä. Voi kirosanamyrsky. Aamulla jo oli ongelmia käynnistyksessä ja nyt se sitten simahti kokonaan. Onneksi olen monen tuhannen asukkaan kaupungissa niin luulisi joltain piuhat löytyvän aamulla. Latauksessa oli tasan kuulokkeet jotka ei salin jälkeen suostuneet sammumaan millään vaikka vartin yritin. Erilaiset valoyhdistelmät vilkkui mutta eivät sammahtaneet. Ajattelin että lataan hetken ja lataukseen ne sitten jäi. Tai sitten jostain muusta oli kyse ja tuo oli vain viimeinen tippa. Ei voi tietää. Sen tiedän että turhauttaa niin vietävästi.

Ystävä antoi matkaa varten tulitikkuboxin "pimeitä hetkiä varten". Tämäniltainen automoka oli nyt vihdoin viimeinen niitti monipäiväisessä ärsytyskierteessä ja boxi pääsi käyttöön. Boxin mukana kaksi tulitikkua siltä varalta että se yksi katkeaisi. No ensimmäinen katkesi ja molemmat sammui tuossa saatanallisessa tuulessa. Toimettomaksi en jäänyt vaan menin sisätiloihin ja otin järeet aseet (=kaasukeittimen) käyttöön ja sain kuin sainkin tuskani poltettua.

Kuukausi on pitkä aika. Etenkin yksin pimeässä, ahtaassa, kylmässä ja tuulisessa ympäristössä. Luojan kiitos alkaa loppusuora häämöttää ja täältä pääsee kotiin. (Oletettavasti, mikäänhän ei koskaan ole etukäteen varmaa, tulivuori ja kaikki...) Melkoista vuoristorataa ollut sekä henkisesti että fyysisesti. Ihme kyllä kaikesta on vielä toistaiseksi selvitty. Tarpeekseen saanut ainakin monesta monesta asiasta. Oppinut arvostamaan montaa montaa asiaa. 

Mikäli huomispäivän aikana pääsen täältä pois niin menen Reykjavikiin josta etsin sängyn ainakin yhdeksi yöksi. Matka ei ole pitkä eikä (toivon mukaan) kivinen kunhan auto lähtisi liikkeelle. Huomisen murheita. Kuten kuvien läpikäyminen. Just nyt ei irtoa paukkuja sellaiseen. (Julkaisen tämän nyt kuitenkin jo, kuvat tulevat perästä kuten ajetut kilometritkin sillä virraton auto ei kerro matkamittarilukemia.)