Yö oli verrattain lämmin ja nukuin autuaasti kuuteen asti ja siitä tunnin mittaisia torkkuja kymmeneen. Hyvät unet vaikka vähän alkoi kylkeä kolottaa kyljen alla oleva muhkura. Ensi yönä keksin jotain pehmustetta.

Tunnit hujahtivat nopeasti kirjoitellessa, muokkaillessa kuvia, suunnitellessa loppumatkaa ja hyväksikäyttäessä keittiötä. Aamupalaksi oli puuroa viinirypäleitä ja Skyriä ja lounaaksi grillattuja juustomakkaroita ja salaattia. Nomnom! Roikuin leirintäalueella iltapäivään asti, jolloin paluulauttamatkaa varatessa huomasin haluamani 17:30 lähtevän lautan olevan täynnä. Vaihtoehtojeni ollessa 14:30 ja 20:30, tuli äkkilähtö.

Koska tiedostojeni varmuuskopioinnit epäonnistuivat ennen matkaa, jouduin ottamaan lähes täyden kovalevyn mukaani. Tilaa on enää 50GB. Uusi olisi jostain löydettävä ja pian jotta voi huoletta räpsiä menemään!

Kävin ajallaan puoli tuntia ennen lautan lähtöaikaa vaihtamassa pdf-vahvistukseni oikeaan lippuun Eimskipin toimistossa. Ja sitten menin tuttuun tapaan muiden autojen kanssa odottamaan lastausta. Ja sitten näytin lippuni miehelle joka antoi luvan ajaa lautalle. Ajoin auton autokannelle ja aloin keräillä kamoja joita uskoin matkan aikana tarvitsevani. Ja hoksasin että eihän minun takkia näy miaaään. Olin jättänyt sen leirintäalueelle naulakkoon kiireissäni.

Lautan lähtöön 13 minuuttia, auto keskellä muita autoja jumissa, tarvitsin takkini! No tulipahan taas todistettua että islantilaiset kvat mahtavia ihmisiä! Menin hädissäni erään työntekijän juttusille joka huikkasi toiselle miehelle joka lähti kiitämään. Ja sitten tämä ensimmäinen työntekijämies sanoi että hop hop mene sen mukaan. Hyppäsin autoon sen kanssa ja hurautettiin takaisin leirintäalueelle. Nappasin takin ja hurautettiin takaisin ajoissa lautan lähtöön. MITÄ ASIAKASPALVELUA! Tulihan siinä vähän oltua äimänkäkenä enkä kiittänyt yhtään riittävästi vaikka paljon kiittelinkin.

Lautalla sitten oli ideana kuvailla vähän toisella puolella kuin menomatkalla. Kamera ja objektiivit olivat mukana mutta muistikotit ja akut ei. Enkä uskaltanut enää lähteä autoon kaivelemaan. Keksin sitten vaihtoista virikettä ja menin "videohuoneeseen" eli pikkuiseen pimeään leffateatteriin katsomaan tv-ruudulla pyörivää Modern Familya. Puolituntinen hurahti hetkessä.

Vestmannasaaret jäivät taakse. Landeyjahöfniin menevällä tiellä on aika nihkeästi pysähdyspaikkoja (plus takanani ajoi autoletka), joten sain aika vähän kuvia noista hienoista pikkujoista! Jotain sentäs.

Liftareita on alkanut näkyä. Nämä saivat kyydin Seljalandsfossin risteyksestä. Minun kotterooni ei kyllä mahdu enää ketään! 

Landeyjahöfnistä ajelin Seljalandsfossin ohi muutaman pysähdyksen kautta Skógafossille. Totesin että tieltä näkemäni vilaus Seljalandsfossista oli riittoisa enkä jaksanut kuvailla kahta vesiputousta ihan peräjälkeen kun eivät ne ole ihan lempparikohteita. Kauniita ja näyttäviä katsoa mutta vähän kehnoja kuvauskohteita kirkkaassa päivänvalossa väkijoukon keskellä.

Kuvailin pitkän tovin putousta joka puolelta, ylhäältä ja alhaalta, juurelta ja huipulta. Kävelin yläjoenvarttakin jonkin matkaa. Tuuli aika pirusti ja alkoi vähän pelottaa vilustuminen kun kävin ensin alaosan pärskeissä kastumassa ja sitten kipusin huipulle tuulenmyräkkään. En turhaan mitään lämmikevaatteita käyttele mutta kyllä siinä vaiheessa kun ei takki meinannut enää kädessä pysyä, oli nyörryttävä ja vetoketjutettava se ylle. 

Skógafossilta matka jatkui tuttuun tapaan jatkuvasti pysähdellen Vík i Mýrdaliin. Matkalla ajoin ohi sen jäätikkökävelykokoontumispaikan. Palaan sinne huomenna ja napsin näiden kahden paikan väliltäkin lisää kuvia. Nyt matkan aikana keskityin pitämään silmät auki hyvien kohteiden varalta ja bongailemaan parhaat pysähdyspaikat etukäteen.