Askeleet: 15 929 kpl
Ajettu matka: 0 km 
Mieliala: Viluinen mutta innokas 

Edellisyö oli tähänastisen matkan vaikein. Raajat puutui ja paleli, unet olivat levottomia, heräilin jatkuvasti ja mikään asento ei tuntunut mukavalta. Kampesin itseni vaivoin ylös puoli kahdeksalta keittelemään aamupuuroa jonka syömiseen meni ikuisuus.

Ehdin juuri vähän yli yhdeksäksi valasretkifirman lipputoimistoon maksamaan varaamani matkan. Sain lisäksi 20% alennuslapun valasmuseoon. Onneksi en eilen käynyt vaikka mielessä käväisi.

Merelle lähdimme 09:45 ja matka kesti 3 tuntia. Tästä ajasta nukuin kolmasosan. Alkumatka meni kaurapuuron ylösnousemusta vastaan taistellessa aallokon ollessa melkoinen. Jossain vaiheessa sitä sitten turtui kun ei missään näkynyt mitään ja tasaisen tappava merenkäynti tuuditti. Aurinko alkoi pilkahdella joskus kahden tunnin jälkeen ja sai ihmiset hieman virkoamaan.

Vartti tästä opas laittoi kaakaot ja leivokset tarjolle ja jäätyneet sisuskalut palasivat elävien kirjoihin. Ikävää että juuri nyt sattui yksi niistä 2% retkistä jolloin ei näy mitään. Eipä siis juuri tullut kuviakaan. Tuo torkkujen jälkeinen aika oli kaikkein parasta, aallokko olo hellittänyt, sai kaakaota, aurinko piristi, pää oli jo sopeutunut ajatukseen ettei niitä elukoita vastaan tule ja pääsi vain nauttimaan seilaamisesta ja merituulesta ja heilunnasta vaikka kerran penkiltä komeasti putosinkin.

Kello oli jo yksi kun palasin leirintäalueelle keittelemään lounaaksi jauhelihasoppaa. Taas syöminen venähti kun ajatus karkasi ja kello oli melkein kolme kun pääsin takaisin museolle.

Tällä kertaa valasmuseo vei ehdottomasti voiton. Hintaa jäi 20% alennuksen ja opiskelija-alennuksen jälkeen 800 kruunua (vrt. retki  9100ISK). Ikävä kyllä minulla oli vain tunti aikaa kierrellä ja kahvitella mutta oikein mukava kuva jäi paikasta mikä on paljon sanottu sillä harvemmin minua saa museoista poispäin hätyytellä. 

Kuvassa erittäin oleellista islanti-englanti-sanastoa.

Yllä teille hymyilee tappajavalas!

Lipunmyyjä oli opiskellut Turussa! Suomikontakteja on joka toisella vastaantulleella mutta suomalaisia itsiään ei näy eikä kuulu. Miksei kukaan lähde tänne lomailemaan! Täällä on kaikenmoista kivaa!

Noh, jokatapauksessa vietin viimeisen vartin museolla ilmaisen kahvikupposen kanssa kirjoitellen asiakastyytyväisyyskyselyä sen lipunmyyjän päättötyötä varten ja läksin kokonaisen minuutin ennen sulkemisaikaa. Laahustin ajatuksissani takaisin leirintäalueelle vaihtamaan lenkkivaatteita. Kamera oli raahattava vuorelle mukaan että ihan juoksuksi ei voinut laittaa mutta halusin kuitenkin selvitä ajoissa takaisin. Illalla oli ehdittävä pyykkäämään ja aamulla oli aikainen liikkeellelähtö edessä.

Kiipeäminen muuttui pienimuotoisen eksymisen jälkeen todelliseksi kiipeämiseksi. Alkumatkasta puolireiteen ulottuva kasvusto lähinnä ärsytti mutta korkeammalla sen olemassaolosta oli todella kiitollinen sillä useammin kuin kerran sai hädissään tarrata siitä molemmin käsin kiinni. Kuivahtaneet varvut olivat ainoa missä saattoi roikkua ja joista kiskoa voimaa edetä ylöspäin.

Pohkeita poltteli aika pirullisesti sillä hetken hengähdystaukojen pitäminen osoittautui mahdottomaksi. Jalkojen alla ollut sora pakeni ja jokainen paikallaan vietetty sekunti tarkoitti takapakkia. Eteneminenkin tuntui samalta kuin suohon upotetulla juoksumatolla ähertäminen. Matka piteni joka askeleella, ylös ja alaspäin tuntui olevan aivan yhtä pitkä matka.

Muutamaan kertaan tuli pohdittua että oliko se kameranjärkäle aivan pakko raahata mukaan sillä selkäreppu teki kiipeilyasennon kummasti takapainoiseksi. Edes repun asettelu mahapuolelle ei auttanut tippaakaan koska siinä meni täysin näkyvyys jalansijoista. 

Myös "mountain climber"-jumppaliike sai uutta ulottuvuutta matkanteon muututtua neliraaja-askellukseksi. Varsinainen tasapainoharjoite muutenkin, kädet surrasivat kuin tuulimyllyn lavat. Kun huippu vihdoin saapui, tuli vastaan myös sakea pilvipeite. Kuin valkoista seinää olisi kuvannut. 

Hetken kiertelyn ja kaartelun jälkeen aurinko pilkahti ja kuvaus sai alkaa! Paluumatka sujuikin sitten letkeästi autotietä pitkin hölkäten.

Leirintäalueella pyykkäsin parin päivän lenkkivaatteet, kävin suihkussa ja tein iltapalaa. Blogaus ja kuvanmuokkaus hankaloitui sillä jouduin käyttämään aikani koneella harkitusti. Eilinen ja tämä päivä menee samalla akkuvirralla koska en tajunnut/ehtinyt ladata päivän aikana kun ei ollut ajoa. Ja kaiken kukkuraksi näyttö kenkkuili jotai, meni värit ihan sekaisin ja jäätyili. Ohimenevä vika mutta tuommosta on ollut aiemminkin. Ei kovin mukavaa kun koittaa kuvia muokata että värit on poskellaan. Aika hankkia uusi kone?

Huomenna sitten hereille niin aikaisin kuin suinkin mahdollista. Haluan takaisin sinne ihanalle järvelle!

P.s. Matkan puoliväli ylitetty!