Ajokilometrit: 501 km
Askeleet: 11492 kpl
Tunnelma: Sateenpelkoinen ja juminen

Aamuherätys ennen kahdeksaa, tavoitteena oli ehtiä Ukko-Luoston näköalapaikalle ja takaisin ennen kaupan aukeamista. Ihan emme ehtineet, sillä valokuvaus otti aikansa ja portaat olivat ennakkotietojemme mukaisessa (huonossa) kunnossa. Kohtuullisia maisemia sai kuitenkin portaista ja niiden yläpäässä olevan tunturipolun varrelta tiirailla.

Kaupalla olimme tasan kymmeneltä sopivasti sateen alkaessa. Söimme, siivosimme, palautimme avaimen ja pakkauduimme autoon yhdentoista jälkeen. Pyhällä hurahtikin kaksi tuntia. 10 euron maisemahissilipulla hilauduimme huipulle. Vettä sateli vähän väliä vähäsen. Kultakero-huipulla oli hengenvaarallinen masto, jonka turva-alueen ympäri seikkailimme kiviröykkiöissä pomppien. Mustikat maistuivat ja nilkat olivat kovilla. Kameran puolesta hieman pelotti.

Jonkinlainen ravintolakin sinne oli rakenteilla. Makkaraa olisi voinut jo nyt paistaa maisematuvassa, jos olisi ollut nälkä ja olisi etukäteen tiennyt. Tupaan kerääntyi savua edellisten jättämästä tulesta, joten emme kauaa viihtyneet. Löysimme takaisin hissille reissussa rähjääntyneinä, tossut kosteina ja innokkaina jatkamaan matkaa. Päätimme ajaa suoraan Saariselän ohi Inariin vai syömään ja jatkaa siitä Nuorgamiin. Paluumatkalla tulemme myös sekä Inarin että Saariselän ohi. Niiden nähtävyyksiä ehtii tutkia tarkemmin silloin.

Ajoimme Pyhäjärven ohi vitostielle, Pelkosenniemen kautta Sodankylään. Pyhäjärven yli näkyi vastavisitoimamme Pyhätunturin rinteet komeasti. Upea mökki/talopaikka. Pelkosenniemellä näkyi pikkuinen sarvipäälauma, taas tielle pyrkimässä. Motoristien vuoksi emme viitsineet pysähtyä kunnolla, vaan hiivimme ohi heti elukoiden paettua ojaan.

Roskapönttöjä ei juuri näy, mutta eipä ole roskiakaan. Vesistöjä vähän väliä ja netti alkaa pätkiä. Sodankylän ja Saariselän välissä bongasimme Lintupolun, jossa on pakko käydä paluumatkalla. Sade yltyy ja telttamajoitus alkaa kuulostaa huonolta idealta. Pikkuhiljaa alkoi näkyä paikannimiä saameksi. Motoristeja risteili ja kerääntyi huoltsikoille ja pysähdyspaikoille runsain mitoin.

Ruokailu Ivalon pubi.fissä sujui hyvin, pitsoissa rapea pohja ja nopea palvelu. Täyttävää perusmättöä, laaja menu. Lähdimme epähuomiossa ajamaan ja teimme täyskäännöksen halvemman bensa-aseman vuoksi. Sää kääntyi samalla pirtsakammaksi ja aurinko pilkisteli. Ohitimme pienempiä ja suurempia lammikoita, soita ja järviä. Itse pidän kovasti juuri sellaisista maisemista. Emme pysähdelleet kuvaamaan, sillä kello oli jo paljon. Nuorgam on harmillisen kaukana.

Mietimme jo ajamisesta puutuneina, josko jäisimmekin Utsjoelle yöksi. Nuorgam voitti leirintäaluevertailussa. 100 km olisimme säästäneet kokonaismatkassa, mutta ei se paljoa näissä ajopätkissä tunnu. Varsinkaan näissä maisemissa. Taivas oli pahaenteisen tummassa pilvessä ja aurinko alkoi painua lähestyessämme määränpäätä. 

Teltta nousi pienen pähkäilyn jälkeen tuulisessa säässä kohtuullisesti. Maa oli aika kivinen nurmen allakin. Leirintäalueen "takapihalla" Tenojoki.