Askeleet: 17 786 kpl
Ajettu matka: 209 km
Mieliala: Raihnainen ja vässähtänyt

Mitähän tuosta viimeyöstä sanoisi. Tuskainen. Vaikea nukahtaa, heräilin sataan kertaan ja oli tautisen lämmintä. 6 hengen dormissa nukkumisessa ei sinällään mitään vikaa, kyllä se tulppien ja silmälappujen kanssa onnistuu. Ongelmana oli ikkunan ulkopuoliset tapahtumat. Kauheaa meteliä koko yö. Kenen idiootin mielestä älämölyserenaadien vetäminen puoli neljän aikaan aamuyöstä ulkona kadulla on soveliasta? Okei, musiikki sinänsä ihan letkeää ja varmasti minä tahansa muuna kellonaikana ihan nautinnollista. Mutta minä halusin nukkua!

Nousin sitten pedistä heti "hiljaisuuden" loputtua kello seitsemältä ja säntäsin suihkuun siinä pelossa että olisi jo aivan karmeat jonot. Eikä mitään. Aivan rauhassa sai suihkutella sen jälkeen vielä syödäkin yhteisessä keittiössä. Joko kaikki nukkuivat viimeiseen asti (check out klo. 10) tai siellä ei vaan ollut ketään.

Yhdeksän jälkeen läksin sitten ajelemaan eteenpäin kohti Hvammstangia. Matkaa noin kaksisataa kilometriä ja perillä olin yhden aikaan. Saatoin puolivälissä pysähtyä tunnin mittaisille nokosille... Matkalla olisi ollut tosi paljon lampaita ja heppoja kuvattavaksi mutta pysähdyspaikat niin typerästi kuin vaan voi olla. 

On se aika vuodesta kun lampaat kerätään vuorilta takaisin farmeille.

Leirintäalueelle päästyäni tutkin ensin paikat ja aloin sitten kokkaamaan lounasta. Kasvistortilloja ja kaurapuuroa! Oli hieman vilpoista keitellä puuro pihalla kun tuuli sen verran kylmästi. Tavaratkin meinasivat lähteä lentoon ja vesi kuumeni todella hitaasti.

Oikeastaan ainoa tälle päivälle suunnittelemani tekeminen oli hylkeidenkatseluretki. Lähdin kävelemään leirintäalueelta satamaa kohti pahaa-aavistaen puoli kolmen aikaan. Kaupunki oli hiljainen. Veneretken oli tarkoitus alkaa neljältä. Kävelin rauhassa ja kuvailin vähän matkalla. Olin hyljekeskuksessa kolmen aikaan ainoana retkellelähtijänä. Kaksi olisi tarvinnut että olisi onnistunut.

Odottelin sitten kuitenkin tunnin verran ja sain vinkkejä ympäristön tekemisistä, lampaista, hylkeistä, tulivuorikonsertista ja niin edelleen. Pääsin myös ilmaiseksi hyljemuseoon joka oli melkoisesti valasmuseota pienempi. Jaksoin jopa lukea melkein kaikki infotaulut! Vähän ennen neljää veneen kapteenikin tuli paikalle ja hänenkin kanssa juteltiin tovi niitä näitä. Eilen ollut 70 retkeilijää, tänään nolla. Huonoa tuuria taasen matkassa, näitäkin merinisäkkäitä sai katsella vain täytettynä.

Neljän aikaan lähdin sitten kahvittelemaan ja pohtimaan toimintasuunnitelmaa. Ratkaisu: kävele vähän pitempää reittiä takaisin leirintäalueelle ja mieti uudelleen. No siinä kävellessä ja kuvaillessa tuli mieleen että mitä jos kävisin tuossa viereisen vuoren päällä. Juoksukamat niskaan ja menoks!

Nyt jäi kamerakin autoon niin uskals vähän enemmän loikkia. Aikaa meni reippaasti yli tunti edes takaseen matkaan, alas tulin toki nopeemmin. Kauhean epätasaista maastoa ja yllärikuoppia heinässä ja irtokiviä ja mutaa ja sammalta ja kaikkea. Ylös mentiin sellaista vuorojuoksukävelyjä pohkeiden tuntemusten mukaan ja alas sai sitten ihan puhtaasti juosta.

Alamäkijuoksu on kyllä aivan oma lajinsa. Vois kuvitella kehittävän mainiosti kimmoisuutta, tasapainoo, motoriikkaa ja reaktiokykyä. Sen verran sai kipitellä ja sinkoilla ja korjailla horjahduksia. Mutta tosi kivaa ja sellasta et on helppo pitää sykkeet alhaalla. Ja siinä tuntee kyl liitävänsä kun painovoima auttaa vauhdinpidossa.

Huipulla tuuli niin ettei kännykkä pysynyt aloillaan kuvanottamisen aikana. Tuolla kaukana rannassa on Hvammstangi! Ja alla kiva maisema matkalta.

Ilta menikin sitten suihkussa ja kuraisia kenkiä pestessä. Muutenki pitäis päästä pyykkäämään, tänää joudun menee lenkin t-paidalla kun pitkät on likaisia ja takkia en halua hietä. Saa muuten nähdä kuivuuko noi kengät tän vuoden puolella, vähän epäilyttää. Jätin ne tonne lämpimään kylpyhuoneeseen ja nyt hipsuttelen tämän illan paljasvarpain. Kunhan ei nuhaflunssaköhä iskisi.

Notkuin aika myöhään myös koneen kanssa yhteisissä lämpimissä tiloissa. Laitoin eiliseenkin postaukseen pari kuvaa ja hoitelin vähän kouluhommia eteenpäin tältä syksyltä. Kohta iskee karu paluu todellisuuteen... Elättelen toivoa paremmista yöunista jos menee myöhemmin nukkumaan. Olen näemmä nukkunut kaikki velkani pois kun heräilen jatkuvasti liian aikaisin. Ei hyvä!

Huomenna luvassa kauan odotettu Westfjords! Toivotaan että tiet on ok kunnossa, vähän joutuu soralla ajelemaan.