Askeleet: 16 959 kpl
Ajettu matka: 150 km
Mieliala: Rauhallinen 

Myöhään valvominen auttoi. Nukuin kuin tukki ensin kahdeksaan asti jolloin heräsin facebookilmoitukseen viideksi sekunniksi ja sitten kymmeneen. Kymmenen jälkeen ajoin autoni vessan ovelle ja kävin hakemassa kenkäni ja pyyhkeeni kuivumasta. Päädyin ajamaan päivän ajopätkän yhtäjaksoisesti sillä matkalle toivomaani kahvilaa ei näkynyt eikä kuulunut.

Ajo oli aika puuta muutenkin, semmosta "kunhan saa alta pois"-puuhaa ja kiinnostukseni välipysäkkeihin on laskenut dramaattisesti. Tänään sai myös körötellä huonokuntoista mutkaista mäkistä päällystämätöntä tietä tarpeekseen. Pelkään ihan ton auton puolesta!

Tuska meinasi tulla perillepääsyn jälkeenkin sillä ruokapaikkatarjonta sunnuntaisin oli vajaata. Kylän ainoa ravintola ilmoitti aukioloajoikseen 18-21. Kello oli jo yksi kun löysin kaupan yhteydestä ruokapaikan. Jes!

Herkullinen lämmin kanatortilla ja kahvikuppi antoi treeni-intoa ja kävinkin tekemässä kaksituntisen sekamantelisoppatreenin salilla. Eipä tässä kylässä paljon muuta tekemisvaihoehtoja taaskaan ollut. Ihanaa kun täällä nämä (tyhjät ja pienet) salit pompahtaa vastaan juuri oikealla hetkellä. Tai ehkä se hikoiluinto osaltaan tuulee siitä että "nyt on tehtävä kun kerrankin pääsee".

Ekaa kertaa kävi nyt myös niin että salilla oli muitakin. Kolme naista ehti tehdä treeninsä sen kaksituntisen aikana. Toai rauhassa on kyllä saanut olla aina salilla/kahvilla/museoissa/eläintarhassa näissä ns. epänähtävyyksissä suurimpien kaupunkien ulkopuolella. Ihmisiä ei vaan ole. No ompahan ollut aikaa rupatella paikallisten kanssa tai vaihtiehtoisesti kuunnella omia ajatuksiaan. Ei mikään kauhea turistiryysis tai yöllinen metelöinti kivaa olisi myöskään. Erakoitumaanhan tänne on tultu.

Leirintäalueella oli pyykkikoneet muttei mitään sisätiloja joissa oleskella joten pistin vaatteet pyörimään ja istuin autossa miettimässä elämää ja suunnitelemassa syksyn kuvioita. Kun oli aika siirtää rievut kuivausrumpuun, läksin sateeseen pienelle kävelylle esikatselemaan kylän ainoaa "nähtävyyttä", noitamuseota.

Halusin selvittää aukioloajat siltä varalta että huomen aamulla ehtisi käydä tutustumassa sisuksiin. Ovella päädyin sitten kuitenkin kylttien puuttuessa googlettamaan ja ilmeisesti on joka päivä auki 9-18. Voisi aamulla poiketa.

Iltateellä kävin samassa ruokapaikassa missä aiemmin. Siellä oli sellainen iso sali jossa oli lämmintä istuskella vähän aikaa.  Puoli yhdeksältä olikin jo pyykit kuivuneet ja tullut aika piiloutua kotteroon yöksi. Ei ollut oikein tekemistä niin päätin yrittää nukkua. Toivottavasti en heräile liian aikaisin... Jos kuudelta olen pirteänä pystyssä niin tuskin jaksan venailla noitamuseon aukeamiseen asti.

Päivä oli varsin sateinen ja meni niin nopeasti etten ajatellutkaan valokuvien räpsimistä. Eipä täällä kyllä mitään ihmeellistä olekaan. Tuommoisia maalattuja kiviä on ollut vähän joka kylässä, niistä otin pari kuvaa puhelimella iloksenne!

Askeleet: 17 786 kpl
Ajettu matka: 209 km
Mieliala: Raihnainen ja vässähtänyt

Mitähän tuosta viimeyöstä sanoisi. Tuskainen. Vaikea nukahtaa, heräilin sataan kertaan ja oli tautisen lämmintä. 6 hengen dormissa nukkumisessa ei sinällään mitään vikaa, kyllä se tulppien ja silmälappujen kanssa onnistuu. Ongelmana oli ikkunan ulkopuoliset tapahtumat. Kauheaa meteliä koko yö. Kenen idiootin mielestä älämölyserenaadien vetäminen puoli neljän aikaan aamuyöstä ulkona kadulla on soveliasta? Okei, musiikki sinänsä ihan letkeää ja varmasti minä tahansa muuna kellonaikana ihan nautinnollista. Mutta minä halusin nukkua!

Nousin sitten pedistä heti "hiljaisuuden" loputtua kello seitsemältä ja säntäsin suihkuun siinä pelossa että olisi jo aivan karmeat jonot. Eikä mitään. Aivan rauhassa sai suihkutella sen jälkeen vielä syödäkin yhteisessä keittiössä. Joko kaikki nukkuivat viimeiseen asti (check out klo. 10) tai siellä ei vaan ollut ketään.

Yhdeksän jälkeen läksin sitten ajelemaan eteenpäin kohti Hvammstangia. Matkaa noin kaksisataa kilometriä ja perillä olin yhden aikaan. Saatoin puolivälissä pysähtyä tunnin mittaisille nokosille... Matkalla olisi ollut tosi paljon lampaita ja heppoja kuvattavaksi mutta pysähdyspaikat niin typerästi kuin vaan voi olla. 

On se aika vuodesta kun lampaat kerätään vuorilta takaisin farmeille.

Leirintäalueelle päästyäni tutkin ensin paikat ja aloin sitten kokkaamaan lounasta. Kasvistortilloja ja kaurapuuroa! Oli hieman vilpoista keitellä puuro pihalla kun tuuli sen verran kylmästi. Tavaratkin meinasivat lähteä lentoon ja vesi kuumeni todella hitaasti.

Oikeastaan ainoa tälle päivälle suunnittelemani tekeminen oli hylkeidenkatseluretki. Lähdin kävelemään leirintäalueelta satamaa kohti pahaa-aavistaen puoli kolmen aikaan. Kaupunki oli hiljainen. Veneretken oli tarkoitus alkaa neljältä. Kävelin rauhassa ja kuvailin vähän matkalla. Olin hyljekeskuksessa kolmen aikaan ainoana retkellelähtijänä. Kaksi olisi tarvinnut että olisi onnistunut.

Odottelin sitten kuitenkin tunnin verran ja sain vinkkejä ympäristön tekemisistä, lampaista, hylkeistä, tulivuorikonsertista ja niin edelleen. Pääsin myös ilmaiseksi hyljemuseoon joka oli melkoisesti valasmuseota pienempi. Jaksoin jopa lukea melkein kaikki infotaulut! Vähän ennen neljää veneen kapteenikin tuli paikalle ja hänenkin kanssa juteltiin tovi niitä näitä. Eilen ollut 70 retkeilijää, tänään nolla. Huonoa tuuria taasen matkassa, näitäkin merinisäkkäitä sai katsella vain täytettynä.

Neljän aikaan lähdin sitten kahvittelemaan ja pohtimaan toimintasuunnitelmaa. Ratkaisu: kävele vähän pitempää reittiä takaisin leirintäalueelle ja mieti uudelleen. No siinä kävellessä ja kuvaillessa tuli mieleen että mitä jos kävisin tuossa viereisen vuoren päällä. Juoksukamat niskaan ja menoks!

Nyt jäi kamerakin autoon niin uskals vähän enemmän loikkia. Aikaa meni reippaasti yli tunti edes takaseen matkaan, alas tulin toki nopeemmin. Kauhean epätasaista maastoa ja yllärikuoppia heinässä ja irtokiviä ja mutaa ja sammalta ja kaikkea. Ylös mentiin sellaista vuorojuoksukävelyjä pohkeiden tuntemusten mukaan ja alas sai sitten ihan puhtaasti juosta.

Alamäkijuoksu on kyllä aivan oma lajinsa. Vois kuvitella kehittävän mainiosti kimmoisuutta, tasapainoo, motoriikkaa ja reaktiokykyä. Sen verran sai kipitellä ja sinkoilla ja korjailla horjahduksia. Mutta tosi kivaa ja sellasta et on helppo pitää sykkeet alhaalla. Ja siinä tuntee kyl liitävänsä kun painovoima auttaa vauhdinpidossa.

Huipulla tuuli niin ettei kännykkä pysynyt aloillaan kuvanottamisen aikana. Tuolla kaukana rannassa on Hvammstangi! Ja alla kiva maisema matkalta.

Ilta menikin sitten suihkussa ja kuraisia kenkiä pestessä. Muutenki pitäis päästä pyykkäämään, tänää joudun menee lenkin t-paidalla kun pitkät on likaisia ja takkia en halua hietä. Saa muuten nähdä kuivuuko noi kengät tän vuoden puolella, vähän epäilyttää. Jätin ne tonne lämpimään kylpyhuoneeseen ja nyt hipsuttelen tämän illan paljasvarpain. Kunhan ei nuhaflunssaköhä iskisi.

Notkuin aika myöhään myös koneen kanssa yhteisissä lämpimissä tiloissa. Laitoin eiliseenkin postaukseen pari kuvaa ja hoitelin vähän kouluhommia eteenpäin tältä syksyltä. Kohta iskee karu paluu todellisuuteen... Elättelen toivoa paremmista yöunista jos menee myöhemmin nukkumaan. Olen näemmä nukkunut kaikki velkani pois kun heräilen jatkuvasti liian aikaisin. Ei hyvä!

Huomenna luvassa kauan odotettu Westfjords! Toivotaan että tiet on ok kunnossa, vähän joutuu soralla ajelemaan.

Askeleet: 15 466
Ajettu matka: 111 km
Mieliala: Kohta taas tapahtuu.

Taas oli kylmä yö. Nukuin kuitenkin alkuosan ihan hyvin ja yhtäjaksoisesti. Ongelma oli vain liian aikainen herääminen. Ei unettanut enää puoli kuuden jälkeen mutta makuupussista poistulo olisi johtanut jäätymiseen plus eihän siihen aikaan missään ole vielä mikään auki. Läksin sitten leirintalueelta eteenpäin aamupalaakaan syömättä sillä keittiötelttaan sai mennä vasta 8 jälkeen. Typerää.

Ajo alkoi ennen seitsemää ja kahdeksan jälkeen olin jo Akureyrissä kulttuuritalon parkkipaikalla mutustamassa aamupalaa. Siinä sitten selvittelin myös että mitä kaikkea täällä on mahdollista tehdä ja varasin hostellista pedin ensi yöksi. Syy tähän oli leffojen niin myöhäiset ajankohdat. Aikaisimmat epälastenleffat alkoivat kahdeksalta ja sen jälkeen ei kyllä huvita enää lähteä ajelemaan seuraavaan kylään.

Aamu menikin sitten paikkoihin tutustuessa. Kävin yhdestä kaupasta hamuamassa postimerkkejä ja... Heillä oli kokonaista yksi kappale. Kyllä nämä postikortit tästä vähitellen liikkeelle saadaan! Lisäksi kävin katsastamassa hostellin ja leffateatterin sijainnin. Hyvin olivat lähekkäin. Talsin muutenkin vähän katuja ja aika harva paikka oli edes auki vielä.

Kävin lounaskahvilla pähkäilemässä että mitähän (halpaa) tekemistä sitä keksisi yli kahdeksaksi tunniksi. Himoshoppailu oli ainakin heti pois laskuista. Sen verran törsäsin kumminkin että metsästin käsiini uuden luhan katkenneen kaveriksi ja hain lisää Skyriä, tortillalettuja, vihanneksia  ja yli kilon viinirypäleitä (rypäleet leffaevääksi!) parin kilometrin päässä olevasta kaupasta.

Siinä kävellessä ihastelin paikallisten talojen omaperäisiä julkisivuja ja bongasin joenvarrelta penkin johon paluumatkalla pysähdyin istumaan auringossa joen virtausta kuunnellen. Myös vierellä olevan autotien suhina oli kovin rentouttavaa ja penkillä vierähti tovi jos toinenkin.Tämä kaupunki on tämmöisessä lahdelmassa niin että molemmin puolin on vuoret, toisella puolen jopa lumihuippuiset.

Kävin kahden aikoihin lounaalla ja harrastamassa ihmistarkkailua sekä hakemassa huoneeni avaimen hostellilta. Poikkesin tavaroidenhakumatkalla myös taidenäyttelyssä pikaisesti. Siitä ei kyllä ole kauheasti sanottavaa. Videot pyöri seinällä labyrintissä, musiikki pauhasi eikä missään minkäänlaista selitystä tarkoitusperistä. Onneksi oli ilmainen.

Näyttelyn jälkeen hain sitten tavarani ja vein ne hostellille, vaihdoin leireilyvaatteet kaupunkivaatteisiin ja suunnistin hostellin baariin ilmaiselle tervetulojuomalle. Suunnittelin samalla seuraavien kolmen päivän ajomatkat ja nähtävyydet. 

Kävin ostamassa leffalipun kello kahdeksan näytökseen Sin Citystä. Vaihtoehdot olivat melkoiset: Teenage Mutant Ninja Turtles tai Lentsikat (dubattu islanniksi). Olisin mennyt mieluummin jo päivänäytökseen ja jatkanut matkaa jo tänään niin ettei kolmen seuraavan päivän ajomatka olisi ollut niin karmaiseva.. (+500km reippaasti). Päivänäytöksiä ei kuitenkaan ollut ja ehkä tälläinen rento kaupunkihostellipäivä tekee ihan gutaa. Leffa illalla ja sauna aamulla (jos herää ja se on lämmitetty, näkee huomenna!).

Leffateatterissa päästivät vasta 20:06 saliin. Outoa. Ja hairaihduin eri saliin kun piti. Hups. Melkein väkisin katsotuttivat 3D ninjakilpikonnia. Leffassa oli myös väliaika?! Kuva keskeytyi ja pimeässä teatterissa alkoi soimaan letkeä musiikki. Leffa oli oikein menevä ja kovasti nukutti sen jälkeen vaikka masuun sattuikin kilon viinirypäleiden kiskomisen jälkeen...

Kuvia tältä päivältä ei juuri ole, vain pari räpsäisyä taidenäyttelystä johon en oikein päässyt sisälle niin en turhaan kauhistuta teitä niillä. Tämmöinen rento lepäilypäivä kaikin puolin.

// EDIT
Lisäsin sittenkin pari kuvaa. 

Askeleet: 18 110 kpl
Ajettu matka: 77 km
Mieliala: Voisin vaan maata hievahtamatta aloillani koko viikonlopun ja olla ihan onnellinen

Aamu alkoi suunniteltua myöhemmin sillä nukahdin vasta neljän jälkeen ja alkuperäinen herätys oli kuudelta. Torkutin sitten yli kahdeksaan ja revin itseni väenvängällä puuron- ja kahvinkeittoon. Mutta ei menneet yölliset valvomiset ihan hukkaan; näin revontulia! Ja sain pari kuvaakin mutta kamera ei tietenkään ollut minkäänlaisessa toimintavalmiudessa silloin kun ne olivat ihan tässä päällä.

Pääsin vihdoin käyttämään mukaan roudaamaani satakiloista jalustaakin. Olen jo moneen kertaan kironnut että sen mukaanottaminen on ollut suuri erhe kun ei sitä kuitenkaan kanniskele mukanaan kuvauspaikoille. No nyt se sai käyttöä kun ei yökuvaus ihan käsivaralla onnistu.

Tutkailin aiemmin löytämääni karttaa Islannin teistä ja päätin mennä takaisin Mývatn-järvelle hiukan pidempää reittiä kuin mistä tulin. En tykkää yhtään noista sorateistä kun sydän hypähtää kurkkuun joka kolauksella vuora-auton puolesta eikä niillä tosiaan tule mitään sallittua kahdeksaakymppiä ajettua. Niin pääsen luultavasti perille nopeammin hieman pidempää reittiä. Ja näen samalla uusia maisemia!

Koska aamulla yllätyksekseni pohkeet eivät olleetkaan kipeinä vaikka eilisen jos jonkun jälkeen olisi luullut, päätin vuokrata pyörän ja pyöräillä n. 50km lenkin Mývatnin ympäristössä matkan varrella nähtävyyksiä juosten pissien kuvaten. Tarkoituksena vähän korvata sitä seikkaa ettei tuo Veskunympäriajo tähän kesään sitten mahtunutkaan. Ensi vuonna! Matkaan lähdin puoli yhden aikaan.

Yksi tuskainen tekijä oli kärpäset joita oli aivan tolkuttomasti! Niitä oli silmissä ja korvissa ja ei ollut kerta eikä kaksi kun oli tukehtuminenkin lähellä. Pitivät ainakin liikkeessä! Erityinen inhottavaa oli illalla leiriytyessä tajuta että nehän painaa mukaan autoonkin. Hyi että.

Hevosetkin helppivät toisiaan huiskimalla kärpäset pois toisen naamalta.

Ennen ruokataukoa ehdin käydä katsomassa luolakylpylää (Grjótagjá) ja kraateria (Hverfjall). Näihin ja pariin extrapysäkkiin upposi 2,5 tuntia. Ruokailin nopsaa keittobuffetissa jossa piti olla kolmea eri keittoa tarjolla mutta lihakeitto oli loppu niin sai hinnasta alennusta. Hyvä niin sillä siinä olisi kuitenkin ollut jotain epämieluisaa lammasta!

Lounaan jälkeen kiertelin Dimmuborgirissa ja Höfðissä vähän aikaa ja sitten pyöräilin Skútustaðiriin kolajuomalle. Tässä vaiheessa kello oli jo 16:45. Olin alunperinkin päättänyt että jottei tässä ihan yöhön asti mene ja allekirjoittanut ole ihan puhti pois loppuloman ajan, pyöräillä loppupuoliskon ihan pyörälenkkinä enkä jäänyt (vähäisiä) nähtävyyksiä tiirailemaan. Skútustaðirista oli se noin 20km matkaa alkupisteeseen ja se taittui 54 minuutissa.

Hieman alkoi alaselkä vaivata polkiessa kun alkumatkan pidin reppua aivan liian ylhäällä ns. juoksuasennossa. Ja kyllähän tuo 5 tunnin pyöräilyjuoksuvaeltaminen puolen tunnin ruokatauolla jossain tuntui muutenkin. Koko ajan mielessä vaan "eteenpäin niinkun olisi jo että ehtii kaiken nähdä". Oli kyllä hyvä pyörä, ehdottomasti kannatti lähteä polkemaan eikä vaan ajella autolla. Ja tosi nopeasti meni kyllä aika. Ihan eri menoa kyllä tää maisemissa urheilu kun jonkun hikisen juoksumaton tamppaus.

Leirintäalueella sitten perus iltatoimet. Ja vähän sateenkaaren pällistelyä kun oli niin komea! Huomenna pyrkimyksenä viettää rentoa kaupunkipäivää Akureyrissa. Yhtään en ole kerinnyt suunnitella, pitää katsoa mitä löytää. Huomenna ei myöskään askelia lasketa, tänään poljin ja juoksin kyllä varmasti kahden päivän edestä!

Askeleet: 15 929 kpl
Ajettu matka: 0 km 
Mieliala: Viluinen mutta innokas 

Edellisyö oli tähänastisen matkan vaikein. Raajat puutui ja paleli, unet olivat levottomia, heräilin jatkuvasti ja mikään asento ei tuntunut mukavalta. Kampesin itseni vaivoin ylös puoli kahdeksalta keittelemään aamupuuroa jonka syömiseen meni ikuisuus.

Ehdin juuri vähän yli yhdeksäksi valasretkifirman lipputoimistoon maksamaan varaamani matkan. Sain lisäksi 20% alennuslapun valasmuseoon. Onneksi en eilen käynyt vaikka mielessä käväisi.

Merelle lähdimme 09:45 ja matka kesti 3 tuntia. Tästä ajasta nukuin kolmasosan. Alkumatka meni kaurapuuron ylösnousemusta vastaan taistellessa aallokon ollessa melkoinen. Jossain vaiheessa sitä sitten turtui kun ei missään näkynyt mitään ja tasaisen tappava merenkäynti tuuditti. Aurinko alkoi pilkahdella joskus kahden tunnin jälkeen ja sai ihmiset hieman virkoamaan.

Vartti tästä opas laittoi kaakaot ja leivokset tarjolle ja jäätyneet sisuskalut palasivat elävien kirjoihin. Ikävää että juuri nyt sattui yksi niistä 2% retkistä jolloin ei näy mitään. Eipä siis juuri tullut kuviakaan. Tuo torkkujen jälkeinen aika oli kaikkein parasta, aallokko olo hellittänyt, sai kaakaota, aurinko piristi, pää oli jo sopeutunut ajatukseen ettei niitä elukoita vastaan tule ja pääsi vain nauttimaan seilaamisesta ja merituulesta ja heilunnasta vaikka kerran penkiltä komeasti putosinkin.

Kello oli jo yksi kun palasin leirintäalueelle keittelemään lounaaksi jauhelihasoppaa. Taas syöminen venähti kun ajatus karkasi ja kello oli melkein kolme kun pääsin takaisin museolle.

Tällä kertaa valasmuseo vei ehdottomasti voiton. Hintaa jäi 20% alennuksen ja opiskelija-alennuksen jälkeen 800 kruunua (vrt. retki  9100ISK). Ikävä kyllä minulla oli vain tunti aikaa kierrellä ja kahvitella mutta oikein mukava kuva jäi paikasta mikä on paljon sanottu sillä harvemmin minua saa museoista poispäin hätyytellä. 

Kuvassa erittäin oleellista islanti-englanti-sanastoa.

Yllä teille hymyilee tappajavalas!

Lipunmyyjä oli opiskellut Turussa! Suomikontakteja on joka toisella vastaantulleella mutta suomalaisia itsiään ei näy eikä kuulu. Miksei kukaan lähde tänne lomailemaan! Täällä on kaikenmoista kivaa!

Noh, jokatapauksessa vietin viimeisen vartin museolla ilmaisen kahvikupposen kanssa kirjoitellen asiakastyytyväisyyskyselyä sen lipunmyyjän päättötyötä varten ja läksin kokonaisen minuutin ennen sulkemisaikaa. Laahustin ajatuksissani takaisin leirintäalueelle vaihtamaan lenkkivaatteita. Kamera oli raahattava vuorelle mukaan että ihan juoksuksi ei voinut laittaa mutta halusin kuitenkin selvitä ajoissa takaisin. Illalla oli ehdittävä pyykkäämään ja aamulla oli aikainen liikkeellelähtö edessä.

Kiipeäminen muuttui pienimuotoisen eksymisen jälkeen todelliseksi kiipeämiseksi. Alkumatkasta puolireiteen ulottuva kasvusto lähinnä ärsytti mutta korkeammalla sen olemassaolosta oli todella kiitollinen sillä useammin kuin kerran sai hädissään tarrata siitä molemmin käsin kiinni. Kuivahtaneet varvut olivat ainoa missä saattoi roikkua ja joista kiskoa voimaa edetä ylöspäin.

Pohkeita poltteli aika pirullisesti sillä hetken hengähdystaukojen pitäminen osoittautui mahdottomaksi. Jalkojen alla ollut sora pakeni ja jokainen paikallaan vietetty sekunti tarkoitti takapakkia. Eteneminenkin tuntui samalta kuin suohon upotetulla juoksumatolla ähertäminen. Matka piteni joka askeleella, ylös ja alaspäin tuntui olevan aivan yhtä pitkä matka.

Muutamaan kertaan tuli pohdittua että oliko se kameranjärkäle aivan pakko raahata mukaan sillä selkäreppu teki kiipeilyasennon kummasti takapainoiseksi. Edes repun asettelu mahapuolelle ei auttanut tippaakaan koska siinä meni täysin näkyvyys jalansijoista. 

Myös "mountain climber"-jumppaliike sai uutta ulottuvuutta matkanteon muututtua neliraaja-askellukseksi. Varsinainen tasapainoharjoite muutenkin, kädet surrasivat kuin tuulimyllyn lavat. Kun huippu vihdoin saapui, tuli vastaan myös sakea pilvipeite. Kuin valkoista seinää olisi kuvannut. 

Hetken kiertelyn ja kaartelun jälkeen aurinko pilkahti ja kuvaus sai alkaa! Paluumatka sujuikin sitten letkeästi autotietä pitkin hölkäten.

Leirintäalueella pyykkäsin parin päivän lenkkivaatteet, kävin suihkussa ja tein iltapalaa. Blogaus ja kuvanmuokkaus hankaloitui sillä jouduin käyttämään aikani koneella harkitusti. Eilinen ja tämä päivä menee samalla akkuvirralla koska en tajunnut/ehtinyt ladata päivän aikana kun ei ollut ajoa. Ja kaiken kukkuraksi näyttö kenkkuili jotai, meni värit ihan sekaisin ja jäätyili. Ohimenevä vika mutta tuommosta on ollut aiemminkin. Ei kovin mukavaa kun koittaa kuvia muokata että värit on poskellaan. Aika hankkia uusi kone?

Huomenna sitten hereille niin aikaisin kuin suinkin mahdollista. Haluan takaisin sinne ihanalle järvelle!

P.s. Matkan puoliväli ylitetty!