Askeleet: 15 916 kpl
Ajettu matka: 209 km
Mieliala: Kuvafail harmittaa suunnattomasti

Heräsin jo hieman ennen kello 7:30 asettamaani herätystä, suoritin aamutoimet pikaisesti ja läksin matkaan aikataulussa kello 07.58. Höfnissä minulla oli yli puoli tuntia aikaa ennen kaupan aukeamista joten kävin rannalla kuvailemassa ja ajelin pikkukaupunkia ympäri. Siellähän oli jo vaikka ja mitä aikaisempiin kyläpahasiin verrattuna!

Shoppailin rauhassa lisää ruokaa 35 euron edestä ja söin aamupalaa parkkipaikalla. Varttia vaille 10 oli taas energiaa lähteä jatkamaan pitkää ajomatkaa. Matka oli sinänsä ihan jännittävä kun jatkuvasti oli mutkia ja yksikaistaisia siltoja ja sivutuulenpuuskia ja "blindhead"-kohtia eli mäkiä joiden yli ei ajaessaan nähnyt yhtään että mitä oli vastassa.

Joutsenia oli rannassa paljon mutta niiden lähellä oli todella heikosti pysähdyspaikkoja. Yhdelle levähdyspaikalle sitten jätin autoni ja kävelin jokusen sataa metriä mutta ne linnut olivat ehtineet jo kauas merelle siihen mennessä kun poukaman saavutin. Mäh. 

Kaksi tuntia ajelin Djúpivoguriin jossa sitten pidin lounaskahvitauon kylän vanhimmassa talossa. Pari kuppia piristävää että jaksaa perille asti. Ja jotain tosi mautonta maustekakkua. En tiedä mitä siinä oli olevinaan, jotain mustia mauttomia pisteitä. Ei ole porkkanakakun voittanutta!

Jotain muutakin tekemistä oli siinä kylässä keksittävä ja vaihtoehtojen ollessa matkamuistomyymälä, lintujen etsiminen, vaellus, uiminen ja kuntosali valitsin viimeisimmän. 3,5 euroa ja lisäksi pääsi kunnon suihkuun!

Siinä kahvienergioilla rehkiessäni totesin että reissu ei saa mennä pelkäksi kakun syömiseksi ja autossa istumiseksi ja päätin että tästä lähin on joka päivälle kerryttävä 15 000 askelta. Ihmeitä se ei vaadi mutta vähän tietoisia toimenpiteitä asian eteen. Tässä vähän vertailukohtaa: juoksin juoksumatolla 10km tunnissa 20 minuutin ajan ja keräsin 4184 askelta. Hitaammalla temmolla saa sitten liikkua kauemmin samojen askelmäärien eteen.

Otan tähän vielä sellaisen lieventävän tekijän että 20 000 askeleen ylityksen saa seuraavana päivänä tasata 10 000 askeleen talsimisella.

Suihkun jälkeen matka jatkui kohti Breiðdalsvíkiä ja siellä bed and breakfastissa minulle sponssattua kahden yön yöpymistä. Ei voi olla totta! Sänky! Matkalla tuli pari stoppia maisemien ja lintujen tähden ja perille saavuttiin ennen viittä. Reippahasti yli 8 tuntia meni etenemisessä tänään siis. Onneksi lähdin ajoissa niin on ilta aikaa puuhailla! 

Illalla sitten tein ja söin kasvistortillaa, asetuin kodiksi, kävin ihmettelemässä loungea ja saunaa sekä kuvailemassa ja keräämässä lisää askelia niin että 15 000 tuli täyteen. Huomenna pitää sitten käytä kokeilemassa onko se sauna minkään arvoinen. Niin ja aamupala! Ei vaan ole hajuakaan että mihin aikaan se tarjoillaan... Jos kasilta menisi alas ihmettelemään?

P.s. Kuvat ovat yhtä sekamantelisoppaa tältä päivältä. Kamerassa oli värit ja yksityiskohdat tuhoava asetus päällä koko päivän. Kameran ruudulta pieninä näyttivät hyviltä mutta koneella korkearesoluutioisena tarkastelu paljasti karun totuuden. Better luck tomorrow.

Askeleet: 8354 kpl
Ajettu matka: 101 km
Mieliala: Kohta pääsee kaupunkiin!

Kymmentuntisten unien jälkeen raahauduin viereiselle farmille aamupalalle. Mansikkateetä, kinkkuvoileipä ja porkkanakakkua! Ei mistään saa näin ihania porkkanakakkuja!

Aamupalan jälkeen pääsin ensin opastetulle eläinkierrokselle kun emäntä alkoi esitellä lemmikkejään ja sitten kiertelin samat elukat vielä omin avuin kameran kanssa. Lempparini olivat himalajapupu, Tonttu-poro ja hellyydenkipeät lampaat.

Puput olivat ainoita ujoja eläimiä, kaikki muut oikein änkivät silitettäviksi ja rapsutettaviksi. Jopa kaksi lammasta joista isompi ei saanut tarpeekseen rapsutuksesta ja juoksi aina vastaan innokkaasti kun lähestyin. Melkoinen koira! Kivaa vaihtelua kun on tottunut siihen että ne juoksee joko a) karkuun tai b) auton alle.

Farmiporo sai nimensä siitä että islantilaisen uskomuksen mukaan tontut tulevat vuorilta. Tämä poro olo tuotu farmille vuorilta ihan pikkuisena kun oli jäänyt orvoksi ja he olivat ottaneet sen hoiviinsa. Kuulemma suomalaisilta nettisivuilta selvitelleet että mitä sille pitää syöttää: raakamaitoa, kalaöljyä ja ankanmunia. 

Eläinten ihastelun jälkeen ajoin 50 kilometriä takaisin länteen jäätikkölaguunille. Matkalla tankkasin ja perillä katsoin kelloa yllättyneenä. Vasta 13:20. Ikuisuus aikaa veneilyyn jonka olin varannut puoli kuudeksi. Syöpöttelin sitten kaikessa rauhassa ja kävin meren puolella katselemassa kimpaleita.

Kimpaleisiin kyllästyttyäni kävin venepaikassa ihmettelemässä ja ilmoittautumassa ja sain itseni puhuttua aikaisemmalle retkelle kuin alunperin oli tarkoitus. Äkkiä tuhti haalari päälle ja bussikuljetuksella hieman kauemmas järven rantaa. Menimme moottorikumiveneellä ensin vartin verran 300m päähän jäätiköstä ja sitten tulimme sieltä hiljakseen takaisin vastarannalle kimpaleita kierrellen ja kaarrellen. Näkyi muuten lintujakin!

Ja se jää oli ihan oikeasti sinistä! Mitä vähemmän siinä on ilmaa ja mitä isompi kimpale, sen sinisempi. Sitten kun sen lohkeamisesta on kulunut tarpeeksi kauan ja ilma on päässyt huokoistamaan rakennetta ja se on sulanut ja haparoitunut niin se muuttuu valkoiseksi. Lisäksi pilvisellä kelillä se on sinisimmillään.

Veneilyn jälkeen kävin vielä kahviossa hakemassa leipää ja Skyriä ja sitten ajelin turhia pysähtelemättä 50 km takaisin samalle leirintäalueelle jossa olin edellisenkin yön yöpynyt. Eikä tänäänkään ole ketään tullut rahojaan vaatimaan. Hip hei 214 kruunua (1,40€) säästetty! 

Huomenna onkin sitten pitkä pitkä ajo edessä joten lähden liikkeelle aikaisin. Tavoite olisi kahdeksan aikaan olla jo tien päällä. Nyt ei muuta kun unille!

Askeleet: 11 478 kpl
Ajettu matka: 171 km 
Mieliala: Aikaisin unille zzZZzzzZZzz !

Päivän gallup: voiko spaghetin polttaa pohjaan? Vastaus: kyllä voi ja sen voi myös kipata ruohikolle. Maukasta se oli kaikesta huolimatta tortillan välissä, onneksi oli niin iso satsi ettei tarvinnut jäädä itkemään maahan kaatuneen osan perään. Yhdeksännen matkapäivän kunniaksi tajusin sitten illalla tiskatessani että NIIN siinä kattilan kahvassa on olemassa lukko minkä kiinnittämällä se taittokahva ehkä pysyykin tukevasti kiinni eikä ruokaa lennä mihin sattuu jos on tukevampi annos keittymässä. Taas sitä oppi jotain.

Yö oli oikein lämmin ja meni nopeasti. Heräsin pirteänä, niin pirteänä että läksin aamulenkille ennen salia. Suunnitelmissa ei ollutkaan mikään kunnon rääkkitreeni niin eihän pieni aerobinen ennen sitä voi pilata? No ei!

Kuntosali avautui kymmeneltä niin kävin repäisemässä puolituntisen mäkitreenin ja vähän tasamaahölkkää ennen sitä. Mäkiosuus sijoittui Systravatnin luokse nousuun (vuoren päällä oleva järvi josta laskeutuu vesiputous nimeltä Systrafoss). Sykkeet nousi komeasti ja ylhäällä alkoi _hieman harmittaa ettei ollut kameraa mukana. Oli sen verran komea sumu!

Sitten nopean kauppareissun (2xSkyr aamupalaksi että jaksaa ees jotain nostella) kautta salille rehkimään. Tein hieman varioidun version normikäsitreenistäni ja lisäsin parit vatsaliikkeet, maastavetoja ja kyykkyjä. Hyvä treeni aerobisen jälkeiseksi aamutreeniksi, huonomminkin olisi voinut mennä.

Sitten hölkkäsin vielä takaisin leirintäalueelle suihkuun ja kokkailemaan bolognesea. Ekaa kertaa matkan aikana jouduin myös ötököiden kiusaamaksi. Mistä ne nyt yhtäkkiä hyökkäs! Koko päivän muutenkin nyt jahdannut. Ei tälläisellä alueella ole kiva leireillä!

Lähdin päivän pitkään ajokoitokseen vasta iltapäivällä. Päätin myös että pysähtelisin mahdollisimman vähän jotta olisin ihmisten aikaan perillä myöhäisestä  startista huolimatta. Eli kokolailla putkeen tuli huristeltua, jonkun verran oli pakko pysähdellä näkymiä ihastelemaan ja varmistelemaan että ei ole sokeasti ajanut määränpäästä ohi. Mikä olisi ollut vain kirsikka kakun päälle tämänpäiväisten muiden urpoilujen jälkeen.

Lampaista olisi saanut niin miljoonasti ihania kuvia mutta reaktiot olivat ihan jäljessä. Tilanteet oli ja meni ja minä myöhässä. Ei mahda mitään, näitä sattuu.

Bensaa tarvitsee pian taas lisää ja näinkin yhden aseman matkalla. Menen huomenna siis takaisinpäin jonkun matkaa jäätikkölaguuniretkeä varten niin tankkaan sitten huomenna.

Tänään siis sain jo esimakua niistä kelluvista jääkimpaleista. Komeita olivat ja hyvä keli kuvata! Tuli myös toditettua että urpouteni säteilee ainakin sadan metrin päähän. Olin onnistunut pudottamaan autonavaimet yhden kukkulan huipulle ja sitten iloisesti kamera laulaen jatkanut matkaa järven rantaa pitkin. Takaisin tullessa sitten joku kiltti mies tuli ja ojensi Hyundain avaimet kouraan. Ties miten oli päätynyt siihen tulokseen että minulta olivat pudonneet. Takaisin sain kuitenkin (en edes tajunnut vielä silloin että puuttuivat taskustani) ja pääsin jatkamaan matkaa kuoppaiselle pellolle joka oli päivän päätepysäkki.

Täälläkin on sellainen systeemi että joku vaan tulee jossain vaiheessa vaatimaan rahaa. Siispä parkkeerasin itseni aitiopaikalle jäätikköä ja vuoria ihastelemaan ja kokkailemaan kaikki jämäruokani tortillatäytteiksi. Piakkoin pitää löytää kauppa.

Päätin yöpyä täällä vielä toisenkin yön koska ajomatkoista tulisi muuten ihan karmeita tuon edestakaisin ravaamisen takia. Leirintäalueen vessarakennuksessa oli infoa alueen muista jutuista ja bongasin sieltä naapurifarmin ravintolan ja "petting zoon". Siinä voisi olla hyvä ohjelmaidea huomiselle alkupäivälle ennen jäätikkölaguunireissua jossa on oltava vasta viiden aikaan.

Alkuilta meni leppoisasti Youtuben ja leffatrailerien sekä auringonlaskun katselussa. Rentoa lojumista ja ruuan sulattelua. 

Jos käsintiskaus on jo muutenkin ihan hirveä koettelemus niin kannattaa joo jättää ruoka pannuun pinttymään moneksi tunniksi et joutuu iltamyöhään kylmässä tiskaa ja sitten tajuta että eihän tohon tiskialtaaseen saa edes lämmintä vettä.

Loppua sekoilulle ei näy sillä onnistuin myös valehtelemaan täällä piipahtaneelle seurueelle ettei täällä ole suihkua vaikka ainakin 5 krt tänään läpilukemassani infovihkosessa sellaisen olemassaolo selkeästi ilmaistaan.

Ja kello 22:36 olen jo ihan valmis menemään nukkumaan ja rahastajaa ei ole kuulunut... noh. Toivottavasti eivät säikyttele kesken unien.

Askeleet: 3386 kpl
Ajettu matka: 84 km
Mieliala: Voimien keräily on hyvästä

Viimeisen Vík aamuni kunniaksi hätkäytin koko leirintäaluetta auton varashälyttimellä. Kahdesti. Heräilin useaan otteeseen, ensin sateen vuoksi koska olin unohtanut laittaa korvatulpat, sitten muuten vaan levottomuuttani. Uudelleennukahtaminen oli kuitenkin edelleen helppoa.

Aamun vietin leppoisasti jatkosuunnitelmia tehden, aamupalatortilloja väsäten, pyykäten ja eilisiä kuvia muokaten. Höfnin kauppatarjontaa selvitellessäni hoksasin myöa että ei sittenkään ole ihan pakko löytää uutta kannettavaa kovalevyä. Läppärilleni mahtuu monta sataa gigaa!

Tälle päivälle en ollut keksinyt mitään erityistä ohjelmaa joten en kiirehtinyt leirintäalueelta poistumisen suhteen. Tien päälle läksin vasta kolmen aikoihin. Lähtiessäni muistin jopa tankata!

Alkupuolisko 72:sta kilometristä oli varsin puuduttava. Maisemissa ei mitään vaihtelua. Sitten pidin aivojenlepuuttelupuolituntisen levähdyspaikalla ja sen jälkeen alkoikin tulla vaikka ja minkä näköistä sammalta ja kukkulaa. Vaan ei juurikaan pysähdyspaikkoja ja jos olikin niin ei missään nimessä kuvauksellisessa kohdassa! Valokuvien suhteen tämä päivä on ollut siis hieman nihkeämpi. 

Paljon paljon muuta olen kuitenkin saanut aikaan. Aamuisten ahkerointien lisäksi kävin vähän asioilla Kirkjubæjarklausturissa ja *spoiler spoiler* ostin postikortteja. Kiertelin myös koko kyläpahasen läpi ja bongasin uimahallin yhteydestä hyvänlaatuisen kuntosalin jota pääsin esikatselemaan pienoisen kielimuurin ylitettyäni. Sinne iski suunnaton hinku ja suunnitelmissa olisikin käväistä huomenaamulla.

Uimahallin kurkkauksen jälkeen poikkesin myös Farmers Marketiin jossa oli törkeen ihania käsitöitä myynnissä! Mahtipaikka jos tuliaisia olisi ostamassa mutta semmoset taitaa nyt kyllä jäädä tältä reissulta. Anteeksi. 

Ja jos uimahallilla tuli kielimuuria vastaan niin mitäs sanoisitte auton espanjankielisestä käyttöohjeesta. Päätin nimittäin tarkistaa renkaiden ilmanpaineet (koskaan sellaista tehnyt saatika sitten Islannissa espanjaksi). Ensin selvitin wikipediasta että kuinkahan paljon prosessi eroaa pyörän renkaiden pumppailusta, sitten läksin etsimään oikeita paineita käyttöoppaasta. Onneksi oli kuva tietotarran sijainnista, aika kauan rapsuttelin päätä pelkän tekstin (lähinnä varoituksia ja huomioitavia juttuja) ennen kuin hoksasin sen kuvan. Onhan tuo espanja AMK pitkänä kielenä ja sinänsä aika paljon muistakin kielistä tuttuja sanarunkoja mutta vähän meinasi pupu mennä pöksyyn.

Paineet kohillaan ja matka jatkuu leirintäaluetta kohti. Aikamoinen metsästys siinä olikin kun meinasin taas mennä ensin väärään. Sitten löysin monen yrityksen jälkeen sen mitä olin etsimässä ja sinne ei autoa saa parkkiin. Ikävää. Sen vieressä oli kuitenkin vesiputous ja joki joista napsin parit valokuvat. Eli ei aivan turha reissu kuitenkaan. 

Lisäksi sillan alla ensimmäinen näkemäni graffiti!

Illalla vielä tuhti pinaattipasta-annos porkkanalisällä. Sitä en tiedä missä se pinaatti piilottelee.

Askeleet: 20 324 kpl
Ajettu matka: 74 km
Mieliala: Ehdin kuin ehdinkin tekemään Víkissä kaiken haluamani - ainakin osittain!

Aamulla heräsin aika rampana ja kohmeisena. Samassa asennossa nukkuminen alkaa tympiä, pitää keksiä joku uusi järjestely tuonne autonperään. Oli myös vähän kylmä kun olin taas onnistunut kuoriutumaan kahdesta makuupussista ulos. Levoton yö. Nukuin kuitenkin kohtuullisia pätkiä, heräsin kahdesti yön aikana mutta nukahdin heti uudelleen. 

Koska netti oli pätkäissyt puoliyön kieppeillä kesken eilisen artikkelin kirjoittamista, söin aamupalaa pitkään ja hartaasti vahdaten vapautuvia pistokepaikkoja. Puoli yhdeltätoista tilaisuuteni vihdoin koitti ja iskin läppärini lataukseen. Kyllä tällaisen aamupalan voimin taas jaksaa, jonkun tunnin istuin narskuttamassa juustomakkara-salaattitortilloja, omenaa ja liisteripuuroa. Vähän meinasi iskeä kateus kun kaikilla ympärillä oli ties mitä nutellaa, voita ja marmelaadia ja omassa puurossani ei ollut edes suolaa. Tein sitä vielä melkoisen sammiollisen kun ei ole mitään mittakuppeja mukana niin arviointikyky sukkaa. Kaiken sain syötyä kuitenkin kun en kiirettä pitänyt. Kylmettynyt paksupaakkuinen puuro on muuten raskasta purtavaa. Ja siitä jää tympeä maku suuhun. Olisi pitänyt syödä se ennen tortillaa!

Viikko kohta jo takana! tähän asti aika mennyt kohtuullisen hitaasti kuten aina matkojen ja lomien alussa. Kohta sitä saa taas järkyttyä siitä huomiosta että kuukausi hurahti ja on lähdettävä kotiin! Ei vielä kuitenkaan. Paljon on vielä nähtävää matkan varrella ja tänään oli luvassa jäätikkökävelyä. Yksi eniten odottamistani aktiviteeteista! Varasin eilen tällaisen netin välityksellä. Kolmen jälkeen oli aika olla jäätikön reunalla odottelemassa.

Lähdin ajoissa kohti jäätikköä ja poikkesin matkalla Dyrhólaeyssa. Ehdin napsia muutamat maisemakuvat (en yhtään tarpeeksi) ennen kuin oli kiiruhdettava eteenpäin. Otin matkalla pari muutakin kuvaa paikoissa, jotka olon painanut mieleen jo ensimmäisellä ohituskerralla. Jännä tunne kulkea täällä samoja teitä moneen kertaan. Tuntuu omituisen kotoisalta. 

Jäätikkövaellus tapahtui Sólheimajökullin "kielellä" ( = glacial tongue, mitä ikinä onkaan suomeksi). Se on siis sellainen osa jäätikköä joka on valunut. :D En osaa selittää. Päässäni on kuitenkin hyvin vielä muistissa oppaan selostukset jäätiköiden sielunelämästä. Yllättävän kiinnostava aihe. Kiva oikeasti ymmärtääkin jotain näkemästään. Saivat jäämöhkäleet ja tuhkanvärjäämät railot tarinan taakseen. 

Ensin kävelimme puolisen tuntia "kielen" puolivaiheille. Retket olivat ennen alkaneet kielenkärjeltä mutta se on vetäytynyt = sulanut liiaksi. Turvallisempaa tepastella vanhemmalla jäällä. Raudat kengänpohjiin ja menoksi!

Suosittelen ehdottomasti käymään vastaavalla kierroksella jos vaan tilaisuus esittää itsensä. Jäällä tepastelu oli yllättävän helppoa ja kivaa jopa ilman hakkua joka kuulemma olikin mukana enimmäkseen näön vuoksi. Meidän kohdallemme sattui vielä upeat kelit! Kuulemma monta viikkoa jo satanut ja ollut kurjaa. Matkan kohokohdan (jäätikköpurostajuonnin) aikana sai ihastella auringossa kimaltelevaa jäätä. 

Annoin kamerani oppaan pideltäväksi purosta hörppimisen ajaksi ja hän oli pyytämättäni napannut kuvan tilanteesta. Mikä kiva ylläri! Jään lisäksi opas kertoi jäätikönalaisten tulivuorten purkautumisen seurauksista (tulvat), Islannin eläimistöstä (löytämänsä minkit saa tappaa) ja mudasta (hyvää iholle). Reissu oli oikein mukava kaiken kaikkiaan ja hintansa arvoinen (60€). 

Jäätiköltä olin takaisin leirintäalueella seitsemän kieppeillä aivan nuutuneena (kävely ei ollut edes ruumiillisesti raskas mutta onhan tämä loma ollut yhtä ihmettä ja aktiviteettia toisensa perään. Hetken lepo auttoi ja kuvien muokkailun sijaan innostuin lähtemään rannalle juoksentelemaan. Long story short ranta oli kaunis ja vaikuttava, sykemittarista loppuu kohta akku, löysin mädän kalan ja löysin kuin löysinkin takaisin leirintäalueelle. Hieno reissu ja tehokas lenkkikin. 

Rannalta palattuani kävin pesuhuoneen kautta iltapalan laittoon. Nuudelikeittoa ja tortillaa! Johan siitä aamupala-lounaasta olikin vierähtänyt aikaa. Pitäisi kyllä saada täällä ruokailurytmistä kiinni, menee ihan hillittömäksi ahmimiseksi jos vaan 2 krt päivässä saa sapuskaa!

Kuvien läpikäynti sai luvan jäädä aamuun ja siksi tämä(kin) postaus myöhästyi.