Askeleet: 8868 kpl
Ajettu matka: 154 km
Mieliala: Tekeminen ei lopu kesken

Matkalla Geysiriltä Langbrókin leirintäalueelle kävin tankkaamassa auton ja ostamassa säkkikaupalla tavaraa Selfossista siinä pelossa ettei Etelä-Islannissa ole kunnon kauppoja.

Auton tankkaaminen onnistui Orkan-asemalla ihan hyvin pienen pähkäilyn jälkeen. Minulla oli Camping Cardin mukana tullut alennuskortti jota en kuitenkaan osannut käyttää. :( Sinne menivät ne säästetyt pennit. Ajoin myös vanhasta tottumuksesta letkuille väärin päin. Pikkuvikoja, homma korjaantui pienen kehänpyörinän jälkeen.

Kaupassa kävin sekä Krónanissa että Bónusissa. Syystä että halusin Bónusiin mutta löysin ensin Krónanin josta en löytänyt kaikkea tarvitsemaani joten kun vihdoin törmäsin Bónusiin, hain puuttuvat tarvikkeet (ja kauhistelin halvemmalla myynnissä olevia samoja kamoja mitä olin juuri ostanut) sekä vähän ylimääräistä "kaiken varalle". Eihän 3 säkkiä herkkurypäleitä ole liioittelua, eihän? Mutta kun täällä ne ovat sellaisia ihanan rapsakoita. Suomesta vastaavia löytää todella harvoin!

Leirintäalueelle suunnistaminen oli haasteellista mutta onnistui kohtuullisessa ajassa. Välillä meinaa mennä hermo kun printatuissa kartoissa ei näy kaikkia paikkoja, navigaattori ei löydä kaikkia paikkoja eikä edes Google Maps ole tietoinen kaikista paikoista. Tähän mennessä joku näistä kolmesta on kuitenkin toiminut vaikka muut ovat pettäneetkin. Onneksi on kaikki kolme käytössä.

Tänään leiriydyin jo hyvissä ajoin sillä tavoitteena oli saada kuvat ja kamat hyvään järjestykseen. Lisäksi oli aika käydä suihkussa ja opetella käyttämään kaasukeitintä. 

Jauhelihasta tuli kuin tulikin ruskettunutta. Keitin piti omituista pauketta kylläkin mutta mysteeriin löytyi ehkä ratkaisu. Huomenna haaveena saada aikaiseksi ihan koko illallinen! 

Voi kun öisin tarkenisikin pitää konttia auki. Koivet pihalla oli sen verran letkeä asento että siinä voisi kuvitella unenkin yllättävän. Vietin kokoillan rentoa autonasuttajaelämää ja mässäsin rypäleitä, jauhelihasalaattia ja porkkanakakkua. Havahduin myös siihen tosiasiaan etten omista lautasta. Shit. 

Leiripaikaksi valikoin veneenvierustan. Tuolta vuorien takaa pitäisi nousta aamuaurinko! Sitä odotellessa. 

Kävin ensimmäisen blogikirjoituksen raapustelun jälkeen suihkussa (lämmin huone leirintäalueella!) Ja täytyy kyllä sanoa ettei tullut yhtään viluisa olo vaikka hiukset märkänä ovatkin. Taitaa olla eilistä lämpimämpi yö tuloillaan. 

Huomenna luvassa Vestmannasaaret (Heimaey) ja Eldfellille kiipeäminen! Alan lähestyä saaren mustahiekkaista etelärannikkoa... Ei malta odottaa!

Yö autossa sujui kohtalaisesti vaikka nukkumaanmennessä vilutti. Heräsin kahdesti aamuyöllä koska en suostunut lähtemään autosta kylmään ulkoilmaan vessaan. Lopulta pakon edessä vessarakennuksessa poikettuani sain nukutukai mainiosti. Siihen aikaan alkoi ilmakin jo lämmetä vähän. Veasarakennuksessa huomasin leirintäalueen säännöt: ei alle 25-vuotiaita. Hups.

Takaisin unille ja lopullinen herääminen tyytyväisenä seitsemän aikoihin. Kolme seuraavaa tuntia hujahtivatkin sitten ensin iloisesti puuhastellessa ja lopulta tuskaisessa selviytymistaistossa kun aamupalabanaani keskeytyi siihen havaintoon että auton akku oli tyhjänä. Hemmetti. Olin osannit varautua siihen henkisesti mutta olin myös satavarma etten ollut käyttänyt akkua tämän yön aikana. Lopulta selvisi että valot olivat kuin olivatkin olleet päällä. Pirulaiset!

Pitkään meni kyllä virran saamisessa. Vuokra-autoissa ei ollut kaapeleita, leirintäalueen työntekijätyttönen ei saanut mtn aikaan, saksalaispariskunnalta sain kyydin ja sympatiaa. Sitten löytyi amerikkalaismies perheineen (ongelmani vihdoin ymmärrettiin) ja kävimme ajelemassa läheiselle farmillekin jossa ei ollut ketään kotona. Takaisin hiillostamaan muita leiriytyjiä (englanninkielentaitoisia ja -taidottomia) ja lopulta löytyi oikein asiansa osaava pappa hoitamaan homma! 

Ehdin välissä soittaa jo autovuokraamooni ja sieltä sain sen verran apuja että kyllä jollain kaapeleita on ja jos ei ole niin tulevat Keflavíkista yli 3€ kilometrikorvausta vastaan. Ei kiitos sellaiselle rahanmenolle. Onneksi kaapelit löytyivät ja auto läksi hyrräämään niin matka saattoi jatkua jo kymmenen jälkeen. 

Koska Geysirille oli matkaa vaivaiset 10 kilometriä ja auton pitäisi akun latautumiseksi olla käynnissä pitempään, päätin lisätä päiväohjelmaani lähistöltä Gullfoss-vesiputouksen. Ja olihan se ihan näkemisen arvoinen. Parkkeerasin auton sen parkkipaikalle kädet täristen ja rukoillen että siitä vielä liikkeelle lähtee. Sitten soluttauduin muiden turistien joukkoon räpsimään kuvia. 

Kuvailun loppuhetkillä kamera alkoi sammuilemaan "battery error"- viestin saattelemana. Palautui aina hetkeksi toimintakuntoon kun akun irrotti ja laittoi takaisin. Autolle palattuani vaihdoin vara- akkuun ja hyvin on toiminut sen jälkeen. Astetta rasittavampaa kyllä ottaa panoramakuvia kun 1-6 ruudun välein kamera kusahtaa. 

Ennen Gullfossilta poistumista kävin vielä piipahtamassa kahvila-matkamuistomyymälässä ja järkyttymässä turistikrääsän hinnoista. Mitään ei mukaan tarttunut. 

Palasin samaa tietä takaisin Geysirille ja pysähdyin matkalla kuvailemaan erästä jokea (ja myöhemmin toistakin). Sen yli meni ensimmäinen kokemani yksikaistainen silta! Whoop! Myöhemmin päivällä pysähdyin myös islanninhevosia varten ja hokaisin ainakin yhden syyn noille tiessä oleville tärinäraudoille. Hevoset ei ylitä niitä vaan pysyy kiltisti siellä missä kuuluukin. Noita tärinärautoja on kyllä ihan liiakseen! Kuuluu meteliä aina yliajaessa. Vaikka kuinka hitaasti menee.

Oli muuten sinistä vettä!

Geysir-kahvilasta ostin herkullisen yli kuuden euron porkkanakakkupalan lounaaksi. Nomnom mitä herkkua! Melkein hintansa arvoinen! Sen voimin jaksoi sitten kierrellä Geysirit ja muut kuumat lätäköt että kiivetä viereiselle vuorelle (jonne päästäkseen oli mentävä tikapuilla aidan yli). Vuorelta näkikin sekä Geysir-puolen maisemia että toisella puolella olevan laakson. 

Pakollinen turistikuva (Strokkurista) jonka taustalla se mäennyppylä jolle kiipesin. Alla olevassa kuvassa tikapuut joilla pääsi aidan yli jotta pääsi sinne kukkulalle. Ilmeisesti ihan sallittua toimintaa kun kaikki muutkin meni?

Se aito oikea Geysir.

Geysiriltä matka jatkui etelämmäksi ruoan ja bensan perässä. Tästä ja illan leiriytymisestä lisää osassa 2.

Askeleet: 7018 kpl
Ajettu matka: 162 km
Mieliala: Rutiinit alkaa löytyä

Se on suuri, se on pyöreä, se on kuvauksellinen joka suunnalta! Se on myöskin matkan ensimmäinen maksullinen nähtävyys. (Pääsymaksu 350ISK) Ja lisäksi sen reunalla tuuli tuivertaa. Liian lähelle pudotusta ei sopinut mennä. Tuuli hellitti jo pari askelta kauempana.

Pääsinpähän tekemään ensimmäisen möläytyksenikin. Pääsymaksun hinta ilmoitettiin kyltissä euroina (2€) ja dollareina (3$) mutta minä päätin kysyä lipunmyyjältä kruunuina joita minulla oli maksuksi mukana. Vaan suusta pääsi semmoinen sammakko kuin "How much is it in pounds?". Lipunmyyjä ei reagoinut tähän mitenkään päin omituisesti vaan kertoi lipun hinnan kruunuissa kuten minun oli tarkoitua kysyäkin. Telepatiaa? Olisipas tyyris reissu jos £350 joutuisi pulittamaan.

Kuvia tuli napsittua enemmän kuin laki sallii jo yläosan kiertämisen aikana joten jätin rantaviivan kiertämisen suosiolla väliin. Kello kuuden aikaan lähdin ajelemaan kohti leirintäaluetta jossa on edessä ensimmäinen autossanukkumisyö.

Leiripaikalla olin noin seitsemän aikoihin. Selvitimme yhdessä erään saksalaisseurueen kanssa että miten homma toimii. Löysimme vastaanoton jossa kävin maksamalla 107ISK veroja yöpymisestä. Sitten parkkeerasin auton pellonreunaan ja aloin väsätä pesää takakonttiin ja järjestellä omaisuuttani. Hyvin keksin kaikelle fiksut säilytyspaikat. Ainakin toistaiseksi. Mielen muuttaminen on sallittua. 

Ulkona kävi sen verran kirpakka tuuli että tyydyin kylmiin tortilloihin ja kuivattuihin aprikooseihin tällä kertaa enkä alkanut vielä tuskailla kaasukeittimen kanssa. Sen aika tulee vielä! Lämmin ruoka menettää arvonsa jos sen valmistuksessa jäädyttää itsensä. Huomenna pitää kyllä löytää taas kunnon ruokakauppa ja bensaa. Tuoretavarat lopuillaan ja tankki puolillaan. 

Ruokailun jälkeen kävin blogin ja kuvien kimppuun vaikka vähän olisi jo alkanut unettaa. Pelastava enkeli oli tietokoneen akun ehtyminen. Pidän sitä tästedes rajana iltakuvanmuokkauksille. Kirjoittelut teen puhelimella ja tiedonhankinnan yms. mutta kuviin tarvitsen koneen. Ja jos kaikki kuvat olisi aikaa käydä läpi niin kukaan ei jaksaisi selata näitä blogikirjoituksia läpi. Pakkokarsintaa siis. Vähäsen harmittaa kyllä kun en edes ole nähnyt kaikkia helmiä tuolla seassa. Yritä siinä kiireessä sitten valikoida parhaat 5 kuvaa 1300:sta. 

Mutta nyt on aika käydä unille. Aurinko on laskeutunut ja ilma on viilentynyt. Anniina on keksinyt kelvollisen uniasennon ja pukeutunut tuhdisti. Toivottavasti herääminen tapahtuu vasta aamulla. Huomiseen!

Ensimmäinen yö tuli nukuttua todella hyvin. Korvatulpat pelastivat. Aamupalaksi hostellin tarjoamaa teetä ja keksiä ja omia iltapalalta jääneitä viinirypäleitä, banaania ja Skyriä!

Hostellilta oli poistuttava kymmenen aikoihin ja se sopi oikein hyvin. Ulkona aurinkoa vaikka muille jakaa. Navigaattoriin þingvellir eli Golden Circle - kierrokseen kuuluva kansallispuisto. Aivan suorinta reittiä ei taaskaan tullut mentyä sillä hairahduin ottamaan vähän laadukkaampia (ei täysin valkoisen massan peitossa olevia) kuvia noista Reykjavíkin viereisistä horisonttivuorista. Löysinkin itseni Korputorg-ostoskeskuksen parkkipaikalta ja käytin hetken ajasta myös auton järjestelyyn. Sen verran pieni koppi kyseessä että joku logiikka tähän on keksittävä!

Matkalla kansallispuistoon tuli aivan törkeän monta "pika"pysähdystä. Kuvia tuli jokunen räpsittyä jos asian voi niin ilmaista. Pääsin mm. jahtaamaan lampaita ja pussaamaan islanninhevosta. Nähty on myös matkan ensimmäinen vesiputous! Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää että jos näkee auton parkissa tai ihmisiä haahuilemassa tienposkessa, kannattaa vähintäänkin hidastaa vauhtia sillä jotain kokemisen arvoista on juuri vaarassa vilahtaa silmien ohi.

Muutenkin silmät kannattaa olla auki. Ajaminen vähän toki hankaloittuu kun jää jotain horisontissa siintävää luonnonihmettä tapittamaan mutta sitä varten tänne on tehny valtavasti pysähdyspaikkoja. Jatkuva stoppailu saa lyhyetkin välimatkat venymään mutta ei se määränpää vaan se matka! Nyt ei ole mihinkään kiire. Mitään ei ole pakko mennä katsomaan jos jokin muu tuntuu paremmalta idealta.

Säästä pitää kyllä sanoa että huh hellettä! Mukamas vaan vähän päälle kymmenen ja auton ulkopuolella joo tuulee mutta tämän kaaran sisällä on oikee tukalat oltavat välillä. Toivottavasti lämpö pysyy yöhön asti. Kansallispuiston (sen järven) kiertämisen jälkeen alkoi ratissa jopa jo unettaa. Vähän yli 100km vasta ajettu ja kello näytti jo yli neljää. Kyllä, laskitte oikein. Aikaa tähän sataan kilometriin meni yli kuusi tuntia.

Siitä on aikaa kun on viimeksi saanut valokuvauksesta yliannostuksen. Ja nyt sellainen meinasi iskeä jo toisena päivänä. Apua! Kuvia kertyi n. 1300 kpl. Kuka sellaista määrää saa edes muokattua ja läpikäytyä illalla... Kello 15 jälkeen jokainen otettu kuva tuntui lähinnä kiven lisäämiseltä reppuun. Jokainen hieno näkymä auton ikkunasta sai aikaan pienoisen kauhureaktion. "Onko pakko taaaaas pysähtyä?" No on! Jos sulle syletään jatkuvalla syötöllä upeita maisemia nenän eteen niin ne on hyödynnettävä! Olisi rikos tulla Islantiin ilman kameraa mutta vielä suurempi tulla kameran kanssa mutta makuuttaa sitä pelkääjänpaikalla!

Ja tuosta tulivuoren venyttelystä sen verran että kyllä olen tietoinen asiasta ja teen kyllä suunnitelmani sen mukaisiksi ettei matka jää viimeiseksi. Kauhean moni ollut yhteyksissä asian tiimoilta. Ei se reissua tule pilaamaan eikä ole aikomuksissa alle jäädä!

Ja vielä olisi edessä päivän toinen nähtävyys, Kerið -niminen kraaterijärvi. Siitä ja illan leiriytymisestä lisää toisessa kirjoituksessa.

Askeleet: 7300 kpl
Ajettu matka: 72 km
Mieliala: Asiat alkaa loksahdella kohdilleen - innokas

Ensimmäinen matkapäivä koostui lähinnä erinäisten käytännön asioiden hoiteluista. Kaikki alkoi auton saamisesta. Se sujui kerrassaan loistavasti, ei mitään ongelmia. Lentokentällä minua oltiin vastassa nimikyltin kanssa. Siitä minut kyydittiin auton luokse jossa viimeistelimme vuokrasopimuksen. Sitten olikin kaara alla ja sata muuta asiaa mietittävänä.

Onnekseni selvisin kuin selvisinkin kartan ja navigaattorin avulla Reykjavíkiin jossa sain käsiini Vodaphonen prepaid-netin. Tämän jälkeen muiden asioiden hoitelu sujui kuin voideltu. Google on ystävä! Kävin ruokakaupoissa (kyllä, useassa, tein vertailuja hintojen ja tarjonnan suhteen), ostamassa kaasukeittimeen kaasua, katsastamassa hostellin, vaihtamassa rahaa, seikkailemassa keskustassa, seikkailemassa ja kuvailemassa rannalla (okei pitää myöntää että se ei ollut tarkoitukseni mutta kun ajoin harhaan... räpsin sitten parit kuvat kun kerran sinne olin päätynyt), mättämässä Dominosin voimapitsaa (maailman parasta, margarita!), järjestelemässä autoa retkikuntoon sekä keräämässä sylillisen esitteitä näkemisen arvoisista kohteista.

Yllä olevassa kuvassa kuva kuvakirjasta (Icelandic Design House), jonka tapaisen voisin itsekin kasailla reissusta! Pitää laittaa kamera sauhuamaan! 

Alla rannalla räpsittyjä pikakuvia. Näkee vähän sitä fiilistä millaista täällä on joka paikassa. 

Tavoitteeni oli saada kerrankin kaikki "tärkeät asiat" hoidettua liikkeiden aukioloaikojen puitteissa ja onnistuin kuin onnistuinkin! Hostellille päädyin nyhjöttämään seitsemän jälkeen. Jätin itselleni illan aikaa saada Spotify ja Lightroom pelaamaan sekä blogikirjoitukset kirjoiteltua. Tarkoituksena olisi vielä suunnitella seuraavia matkapäiviä, käydä suihkussa, tehdä kirjanpitoa päivän törsäilyistä ja ladata akut (sekä tietotekniset että oma pääkoppa).

Takana pitkä pitkä päivä sekä siitä syystä että unet jäivät vähäisiksi että siitä että aikaero pidentää vuorokautta kolmella tunnilla. Aamulla on luvassa "aikainen herätys", sillä huoneesta on poistuttava ennen kymmentä. Tämä tuskin on kuitenkaan ongelma sillä uskon simahtavani ajoissa, olevani aamulla intopinkeänä päivän ohjelmasta JA Islannin kello 10 on Suomen kello 13 eli ihan normaali aika jopa meikäläiselle olla jo liikenteessä.

En malta odottaa huomista ja sitä että pääsee vähitellen karkuun sivistystä. Haluan sitä omaa rauhaa jota tänne tulin etsimään. Pääkaupungissa asioilla juoksemisen ja 10 hengen huoneessa hostellissa illan viettäminen ei vastaa käsitystäni autuaasta yksin olosta. Saa nähdä millaiseksi tämä arki täällä muodostuu. Oikein toiveikas olo tällä hetkellä tulevien päivien suhteen. En ole nähnyt vasta kuin pari vilausta tarjolla olevista maisemista ja kihisen jo innosta.

Lisäksi stressihermojani auttaa varmasti paljon kun ei tarvitse ajella maan suurimmassa kaupungissa vieraalla autolla. Ajotuntuma autossa on vähintäänkin omituinen ja vaikka välimatkat ovat tosi lyhyitä, matkanteko takkuaa jatkuvien liikennevalojen ja ruuhkien ja 30km/h rajoitusten ja töyssyjen ja mutkien ja kapeiden kujien ja työmaiden ja yllättävien yksisuuntaisten jne. jne. jne. vuoksi. Kaikilla kanssa-autoilijoilla tuntuu tosin olevan liikennesäännöt ihan yhtä hakusessa kun itsellä... Nää ei lisäks turvaväleistä tiiä mitään. 

Yllä oleva kuva on otettu Hostellin ikkunasta. Horisontissa siintää maisemat!

Hostellielämä on muuten melkoisen kiintoisaa seurattavaa. Itse olen sen verran väsähtänyt ja niin monta rautaa tulessa et pääsisin nukkumaa asap etten oo oikein jaksanu noiden kanssa juttua vääntää. Viiniä ja keksiä ja kaikenmoista on kyllä tarjoiltu ja matkakohdevinkkejä :D Vähän melkein harmittaa ettei tää reissu oo semmonen "tutustu uusiin tyyppeihin"-reissu... Olis meinaan aika helppoo tohonki porukkaan soluttautua. Darn. 

Tyydyin sitten salakuuntelemaan tässä puuhieni ohessa näiden keskusteluja (muun muassa) kieltenopiskelusta ja aksenteista. Kaks aussia, yks britti ja yks kanadalainen. Yks aussi haluu kovasti oppia ruotsia (ja ovatkin jatkamassa matkaa Ruotsiin ja Tanskaan). Ja sitten ne pääty vertailemaan aksenttejaan. Eikö aksentit käy puheenaiheena ikinä vanhaksi? Hmm. 

Koska aikani Reykjavíkissa on aika rajattu tässä matkan alussa, päädyin vaan tekemään listaa paikoista joita voisin mennä katselamaan sitten kun lenkki on saatu päätökseen. Matkan loppuun olen nimittäin varannut pari päivää pääkaupungissa (jos kaikki menee suunnitelmien mukaan). Jospa siinä vaiheessa olisi sitten jo taas pehmoisen pedin ja ihmisseuran kaipuussa :)