Suomi kutsuu! Yöllä ei oikein saanut nukutuksi. Hirveä meteli tuli vieressä olevalta autotieltä vähän väliä. Islantilaisten talojen seinät ovat kyllä kaikki pahvia! Korvatulppien kanssa tuskin olisi ongelmaa ollut mutta ne olivat ratkaisevan välimatkan päässä autossa.

Heräilin kahdeksan jälkeen parin torkun kautta ja keräilin tavarani. Sanoin hyvästit, kirjoitin vieraskirjaan valtaisat kiitokset ja säntäsin tankkaamaan, postittamaan kortit ja sitten autonluovutukseen. Luulin olevani hirveässä kiireessä mutta ajoitukseni auton kanssa osui justiinsa nappiin. Hirveitä juhlallisuuksia ei siellä ollut. Keräsin kimpsuni ja kampsuni, jätin takakonttiin roskapussini, hyppäsin minibussiin, annoin avaimen pois ja sain kyydin kentälle.

Keflavíkin kentällä join check-inin jälkeen rauhassa aamukahvit ja kiskoin tomaattibataattikeittoa naamariin aamupalaksi. Shoppailin ja odottelin ja istuskelin ja kävelin kunnes pääsin koneeseen joka oli hieman myöhässä. Tämähän ei varsinaisesti haitannut sillä alkuperäisestä neljän tunnin välilaskusta pystyi hyvin joustamaan.

Lentokoneessa sain koko kolmen penkin rivin itselleni! Aamukahvien ansiosta sitten ei alkuperäinen nukkumissuunnitelma mennytkään ihan niinkuin piti joten lento kului pilviä katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Toisin kuin menomatkalla myös netti toimi vaikka hidas olikin. Hienoa! 

Oslossa sitten oli heti edessä turvatarkastus. Miten en muista koskaan ennen välilaskulla joutuneeni turvatarkastukseen uudestaan? Nappasivat hinnakkaan lentokoneesta ostamani vesipullon pois! Tarkastuksen jälkeen pääsinkin sitten ihmismylläkkään seikkailemaan. Satuin juuri kovaan ruuhka-aikaan ja kaikki puuhastelu meni vaikeaksi. Ryysis kummasti ahdistaa väsynyttä ja nälkäistä matkalaista joka on juuri ollut kuukauden erakkona villissä luonnossa!

Sain itselleni kuitenkin hommattua herkullista murkinaa: kinkkujuustosalaattia, maailman parhaita omenia ja naminamivohvelia. Välilasku menikin siis aikalailla jonottaessa ja mässätessä. Sain lentokenttänetinkin toimimaan toisin kuin menomatkalla. Nettien ihmepäivä!

Aurinko alkoi laskea odottelun loppuhetkillä mutta se ei haitannut. Päähäni vihdoin iskostui se että olen enää tunnin aikaeron päässä kotoa. Ja Suomessa kolmen tunnin sisällä. Lahdessa viiden. Apua. Eihän mulla ole edes lakanoita sängyssä ja hyvä jos ketsuppiakaan jääkaapissa. (Ei edes valoa, en tiedä miksei). Ilokseni muistin pakanneeni jäljelle jääneet eväkset ihan kurkusta ja porkkanoista lähtien matkalaukkuun. 

Toisen lennon aikana ei ollutkaan enää nettiä. Meni vähän nukkumiseksi se puolitoistatuntinen. Laukun sai aivan salamannopeasti ja bussiin ehti hyvin puoleksi yöksi. Sitten ei kun ketarat ojoon ja torkuille takapenkille. Tämä reissu taisi olla tässä.

Unet onnistui hyvin. Tuskin huomasin kämppiksiä joista kaksi oli lähtenyt jo ennen minua ja kolmas jäi vaimeasti kuormaamaan omaan petiinsä. Lähdin hostellilta ennen yhdeksää ja menin aamiaisbuffetille sinne edelliseen hostelliin. Notkuin lipittämässä teetä ja selaamassa nettiä yhteentoista asti sillä olin maksanut parkkiaikaa vähän turhan pitkään ja onhan sitä autoa siinä seisotettava koko rahan edestä! :D

Matka kylpylään hujahti sateen saattelemana nopeasti. Perillä olin kahdentoista jälkeen. Melkein kolme tuntia siellä sain kulumaan pukeutumisineen päivineen. Yritin kokeilla kaikkea mahdollista. Tarjontaan kuului muun muassa Skyrsmoothie, kaksi erilaista kasvonaamiota, hierontavesiputous, sauna, höyryhuone, ihonhoitonäytepakkaus ja luola jossa sai kuunnella kertomusta paikasta. Näitä kaikkia siis kokeilin siinä suihkujen ja matalassa sameassa altaassa hiipimisen ohessa.

Olo oli kuin löytöretkeilijällä sillä vedestä nousevan höyryn ansiosta seuraava kohde oli aina pienoinen yllätys. Vedessä oli oikein kivaa lillua, katsella näkymiä ja metsästää pakenevia kuumia kohtia.

Käytännön organisointijutut siellä ei sitten oikein multa onnistunut. En meinannut löytää sisäänpääsyä enkä uloskäyntiä. Enkä osannut käyttää lokeroita (aukaisin jonkun toisen lokeron vahingossa?) enkä suihkua (se vesi oli tulikuumaa vaikka mitä vipua yritti veivata).

Tuollaisen rentoilun jälkeen olo oli kovin laiska ja olisi tehnyt mieli mennä vain nukkumaan. Huono idea mennä ainne heti päivän aluksi. Ajelin kolmen jälkeen vähän matkaa Grindavíkiin etsimään ruokapaikkaa ja löysinkin mukavan, ison, tyhjän ravintolan josta tilasin kevätrullia. Yllätyksekseni sisälsivät lihaa. Chilikastike oli myös aika vahvaa mutta alkupalaksi saamani yllärileipä helpotti. Maistui muuten se leipä ihan joulupiparille. Hauskoja makuelämysyhdistelmiä kerrassaan.

Siinä ruokaillessa kirjoittelin vielä loput kortit ja pohdiskelin että oliko vielä jotain mitä täällä ollessa haluaisi tehdä. Keksin semmoisia kuin villapaidan osto ja hyljeretkelle pääsy. Ensimmäiselle ei kuitenkaan olisi paljoa käyttöä ja toista yritin mutta epäonnistui vaikka näinkin kyseisen lajin edustajan vilaukselta livenä mikä on kai ihan hyvä sekin. Ratsastus ja skootterin vuokraus kävi myös mielessä mutta sain pääsin pussaamaan, silittelemään ja kuvaamaan heposta ja tulin Reykjavikissa ohitetuksi säälittävää ininää pitävällä sähköskootterilla että ehkä nekin kokemuksina riittää.

Ainakaan mitää sillä hetkellä toteutuskelpoista elämää suurempaa seikkailua en saanut keksittyä. Joten siirryin tyytyväisenä pakkaus- ja autonsiivoushommiin. 

Yöksi menin sinne eilisen perheen luokse. Ensin oli kanasalaatti-illallinen ja vähän islantilaisten uutisten katsomista selostuksella. Sitten lähdettiin perheen tytön, tämän poikaystävän ja heidän kavereidensa kanssa paikalliseen menomestaan jossa paikalla tasan omistaja ja me. Mikäs siinä, semmoisista baareista minä tykkäänkin. Paikalla mm. ihka-aito skotti! Kovin oli kivaa!

Puolen yön aikaan oli sitten jo paluu nukkumaan kunnon unet ennen huomista matkapäivää. Rankkaa istuskelua luvassa kellon ympäri. Aamullakin vielä vähän pakkailtavaa ja puuhasteltavaa. Ajo- ja askelmäärät tulevat jälkijunassa jos muistan, mieliala oikein erinomainen. 

Askeleet: 5867 kpl, vielä toipilaspäivä
Ajettu matka: 24 km
Mieliala: Piristynyt

Yöllä heräilin noin sata kertaa ja olen ihan varma että näin samat unet viidesti. Pahoinvointi ja vatsakivut loppui alkuyöstä ja kuume laski vähitellen. Päänsärky yltyi yöllä mutta hiipui aamupäivän aikana. Illalla olo oli jo normaali. Sairastuminen tuli kuin salama ja lähti onneksi yhtä vauhdikkaasti. Kävely oli päivän aikana vielä aika raskasta joten suuriin urheilusuorituksiin en vielä uskaltautunut.

Aamulla kävin varovaisesti kohtuullisen kokoisella aamupalalla ja kävin maksamassa lisää parkkiaikaa. Sitten palauduin petiin lepäilemään kunnes viiden jälkeen lähdin illallistamaan paikallisen perheen luokse. Kävimme perheen isän kanssa kävelyllä kaupungin keskustassa ja satamassa ja katselimme valokuvia. Ruuaksi oli lammasta ja jälkkäriksi raparperiomenapaistosta keskustelulla höystettynä. 

Matka Islannin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin ei ollut pitkä mutta onnistuin ajamaan samassa risteyksessä harhaan mennen tullen. Tämähän ei tullut kellekään yllätyksenä. Kuvien osalta päivä oli köyhä. Jotenkin latistunut kuvausinto. Huomenna viimeinen päivä aikaa yrittää parhaansa sen suhteen.

Illalla hostellille palattuani säntäsin pikaiseen suihkuun ja sitten unille. Hurjan nopeasti taas hujahti päivä ihan vaan laiskotellessa. Kämppikset vaihtuivat eilisestä ja nämäkin valvovat myöhään. Minulle kelpaisi oikein hyvin kunnolliset pitkät yhtenäiset yöunet tähän väliin. Saa nähdä jääkö turhaksi toiveeksi.

Huomenna tosiaan luvassa kylpylä ja Reyjanesin niemimaa. Illalla menen takaisin tuon aiemmin mainitun perheen luokse sillä sieltä tarjottiin majapaikkaa viimeiseksi yöksi. Onkin torstaina sitten lyhyt matka kentälle.

Askeleet: ei lasketa, vähempi parempi
Ajettu matka: 8 km
Mieliala: Kipeä ja voimaton

Päivän suurin nähtävyys oli hostelli. Kyllä, vietin koko päivän vuodelevossa. Heräsin aivan tautisen aikaisin ja pahoinvointi alkoi aamulla. Aamupalaporkkanan kanssa tehtiin jälleennäkeminen aamupäivästä ollessani kahden hostellin välisellä siirtymällä.

Kierin voimattomana tuskissani autossa parkkipaikalla kolme tuntia kunnes kahden aikaan pääsin hostellin petiin. Kolmanteen kerrokseen ja yläpetiin. Ihan kuin olisi Mount Everestin valloittanut. Loppupäivä hujahti sekavissa tunnelmissa kipujen, särkyjen ja kuumehourailujen uhrina. Koko päivän yritin saada samaa 500g Skyrpönikkää mussutettua vaikka mieli ei tehnyt yhtään. 

Mikäs tässä lomaillessa. Minä en oo koskaan näin lamaannuttavan kipeä. Upea ajoitus kerrassaan vaikka nyt kun miettii niin kyllä eilen saattoi jotain aavistella. Kunhan menee ohi ennen lentomatkaa. En voinut tänään edes autolla ajaa 8km enempää. Ja lyhyt kävely hostellien välissä vei kaiken puhdin pois.

Askeleet: 16 930 kpl
Ajettu matka: 0 km
Mieliala: Uninen

Tämä yö hujahti hostellissa raajoja parannellen ja hyvät unet kertakaikkiaan vaikka vähän heräilin kylmyyteen ja aamupalalla oli käytävä liian aikaisin. Lopullisesti revin itseni liikkeelle vasta yhden aikaan. Huh! Nukkumiseen meni koko päivä.

Aamiaisella kävin "kesken unien" sillä oli niin makoisaa ruokaa että tarvitsi monituntisen ruokalevon siihen päälle. Hups. Sängyssä nukkumisesta haltioituneena varasin ensitöikseni vielä kahdeksi yöksi majoituksen toisessa hostellissa. Vaihtelua elämään ja sitä rataa. Nyt sitten keskiviikkoaamuun asti aikaa elää cityelämää. Ja sitten vielä yksi päivä (ja yö) Reykjanesissa mm. Blue Lagoonissa käväisten ja sitten kutsuu lentokenttä. Niin se loma hurahti.

Päätin mennä takaisin eiliseen keittokahvilaan pohtimaan ohjelmaa seuraaville päiville (joskaan mitään en saanut päätettyä vielä). Matkalla näin ehkä maailmankaikkeuden nuorimman pitsakuskin! Ei voinut olla ajokortti-iässä. Ikää hyvässä ehkä 10v jos ylöspäin pyöristää tai sitten minusta on tullut niin vanha kurppa että arviointikyky on heikentynyt pahasti.

Koska liikkeellelähtö jäi niin myöhäiseksi, tänään on sunnuntai ja palloilin ympäriinsä päämäärättömästi, en tehnyt mitään järkevää koko päivänä. Bongasin maasta kapteeni Koukun siluetin, istuin kirkossa lukemassa Facebookia, kävin parin gallerian ja museon ovella toteamassa että kiinni on ja kävelin ympäriinsä podcasteja kuunnellen. Ei hajuakaan mihin sain koko päivän hukattua. 

Ja shoppailin mitään ostamatta. Tai ostin minä ruokaa loppuajaksi. Skyriä, vihanneksia, tonnikalapurkki ja jotain omituisen makuisia maissitortillalettuja. Kiertelin liikkeitä sisältä ja ulkoa. Täällä on vaikka ja mitä kauppoja aina joulukaupoista ja Chuck Norris mestasta Marimekon SUOMI PRKL -kyltillä varustettuun liikkeeseen. Lisäksi tuntuu että kaupat vaihtaa sijaintia ja järjestystä tunnin parin välein. Tai sitten olen tapani mukaan aina jossain muualla missä kuvittelen olevani.

Huomenna ysiltä loppuu parkkiaika niin käyn ajelemassa johonkin heti aamusta. Mielessä parikin ideaa mutta saa nähdä minne mieli vie aamutokkuraisena. Toivon mukaan keksin jotain upeaa kuvattavaa vielä loppumatkalle. Motivaatio ei riitä tietokoneen avaamiseen muutaman kännykkäkuvan vuoksi eli tänäänkin pelkkää turhaa tekstilätinää tarjolla. Lisäilen jälkikäteen pari kuvaa jos muistan!