Askeleet: 15 929 kpl
Ajettu matka: 0 km 
Mieliala: Viluinen mutta innokas 

Edellisyö oli tähänastisen matkan vaikein. Raajat puutui ja paleli, unet olivat levottomia, heräilin jatkuvasti ja mikään asento ei tuntunut mukavalta. Kampesin itseni vaivoin ylös puoli kahdeksalta keittelemään aamupuuroa jonka syömiseen meni ikuisuus.

Ehdin juuri vähän yli yhdeksäksi valasretkifirman lipputoimistoon maksamaan varaamani matkan. Sain lisäksi 20% alennuslapun valasmuseoon. Onneksi en eilen käynyt vaikka mielessä käväisi.

Merelle lähdimme 09:45 ja matka kesti 3 tuntia. Tästä ajasta nukuin kolmasosan. Alkumatka meni kaurapuuron ylösnousemusta vastaan taistellessa aallokon ollessa melkoinen. Jossain vaiheessa sitä sitten turtui kun ei missään näkynyt mitään ja tasaisen tappava merenkäynti tuuditti. Aurinko alkoi pilkahdella joskus kahden tunnin jälkeen ja sai ihmiset hieman virkoamaan.

Vartti tästä opas laittoi kaakaot ja leivokset tarjolle ja jäätyneet sisuskalut palasivat elävien kirjoihin. Ikävää että juuri nyt sattui yksi niistä 2% retkistä jolloin ei näy mitään. Eipä siis juuri tullut kuviakaan. Tuo torkkujen jälkeinen aika oli kaikkein parasta, aallokko olo hellittänyt, sai kaakaota, aurinko piristi, pää oli jo sopeutunut ajatukseen ettei niitä elukoita vastaan tule ja pääsi vain nauttimaan seilaamisesta ja merituulesta ja heilunnasta vaikka kerran penkiltä komeasti putosinkin.

Kello oli jo yksi kun palasin leirintäalueelle keittelemään lounaaksi jauhelihasoppaa. Taas syöminen venähti kun ajatus karkasi ja kello oli melkein kolme kun pääsin takaisin museolle.

Tällä kertaa valasmuseo vei ehdottomasti voiton. Hintaa jäi 20% alennuksen ja opiskelija-alennuksen jälkeen 800 kruunua (vrt. retki  9100ISK). Ikävä kyllä minulla oli vain tunti aikaa kierrellä ja kahvitella mutta oikein mukava kuva jäi paikasta mikä on paljon sanottu sillä harvemmin minua saa museoista poispäin hätyytellä. 

Kuvassa erittäin oleellista islanti-englanti-sanastoa.

Yllä teille hymyilee tappajavalas!

Lipunmyyjä oli opiskellut Turussa! Suomikontakteja on joka toisella vastaantulleella mutta suomalaisia itsiään ei näy eikä kuulu. Miksei kukaan lähde tänne lomailemaan! Täällä on kaikenmoista kivaa!

Noh, jokatapauksessa vietin viimeisen vartin museolla ilmaisen kahvikupposen kanssa kirjoitellen asiakastyytyväisyyskyselyä sen lipunmyyjän päättötyötä varten ja läksin kokonaisen minuutin ennen sulkemisaikaa. Laahustin ajatuksissani takaisin leirintäalueelle vaihtamaan lenkkivaatteita. Kamera oli raahattava vuorelle mukaan että ihan juoksuksi ei voinut laittaa mutta halusin kuitenkin selvitä ajoissa takaisin. Illalla oli ehdittävä pyykkäämään ja aamulla oli aikainen liikkeellelähtö edessä.

Kiipeäminen muuttui pienimuotoisen eksymisen jälkeen todelliseksi kiipeämiseksi. Alkumatkasta puolireiteen ulottuva kasvusto lähinnä ärsytti mutta korkeammalla sen olemassaolosta oli todella kiitollinen sillä useammin kuin kerran sai hädissään tarrata siitä molemmin käsin kiinni. Kuivahtaneet varvut olivat ainoa missä saattoi roikkua ja joista kiskoa voimaa edetä ylöspäin.

Pohkeita poltteli aika pirullisesti sillä hetken hengähdystaukojen pitäminen osoittautui mahdottomaksi. Jalkojen alla ollut sora pakeni ja jokainen paikallaan vietetty sekunti tarkoitti takapakkia. Eteneminenkin tuntui samalta kuin suohon upotetulla juoksumatolla ähertäminen. Matka piteni joka askeleella, ylös ja alaspäin tuntui olevan aivan yhtä pitkä matka.

Muutamaan kertaan tuli pohdittua että oliko se kameranjärkäle aivan pakko raahata mukaan sillä selkäreppu teki kiipeilyasennon kummasti takapainoiseksi. Edes repun asettelu mahapuolelle ei auttanut tippaakaan koska siinä meni täysin näkyvyys jalansijoista. 

Myös "mountain climber"-jumppaliike sai uutta ulottuvuutta matkanteon muututtua neliraaja-askellukseksi. Varsinainen tasapainoharjoite muutenkin, kädet surrasivat kuin tuulimyllyn lavat. Kun huippu vihdoin saapui, tuli vastaan myös sakea pilvipeite. Kuin valkoista seinää olisi kuvannut. 

Hetken kiertelyn ja kaartelun jälkeen aurinko pilkahti ja kuvaus sai alkaa! Paluumatka sujuikin sitten letkeästi autotietä pitkin hölkäten.

Leirintäalueella pyykkäsin parin päivän lenkkivaatteet, kävin suihkussa ja tein iltapalaa. Blogaus ja kuvanmuokkaus hankaloitui sillä jouduin käyttämään aikani koneella harkitusti. Eilinen ja tämä päivä menee samalla akkuvirralla koska en tajunnut/ehtinyt ladata päivän aikana kun ei ollut ajoa. Ja kaiken kukkuraksi näyttö kenkkuili jotai, meni värit ihan sekaisin ja jäätyili. Ohimenevä vika mutta tuommosta on ollut aiemminkin. Ei kovin mukavaa kun koittaa kuvia muokata että värit on poskellaan. Aika hankkia uusi kone?

Huomenna sitten hereille niin aikaisin kuin suinkin mahdollista. Haluan takaisin sinne ihanalle järvelle!

P.s. Matkan puoliväli ylitetty!

Askeleet: 16 324 kpl
Ajettu matka: 142 km
Mieliala: Rampa kaikin puolin. Vähän nuhaa, koordinaatio hukassa, askel haparoi, kylmä, silmään sattuu kun ei tunnin yrittämisen jälkeen piilolinssi irtoa. Alkaa epäilyttää että onkohan se siellä edes vai revinkö vaan silmää itseään.

Aamu alkoi tänään jo ennen kuutta sillä en ollut ehtinyt edes suunnittelemaan tämän päivän touhuja etukäteen. Päätin syödä aamupalan ja samalla keksiä miten saan kaiken haluamani tekemisen mahtumaan tähän päivään.

Aamutohinoissa sitten onnistuin katkaisemaan luhani. Ei nuista ruotsalaisista ole mihkään!

Lähdin ajelemaan kohti Ásbyrgiä aikaisin ja olinkin parin välipysähdyksen jälkeen perillä jo puoli yhdeksän aikaan. Meinasin ensin ajaa koko mestan ohi kun tuli niin nopeasti vastaan. Kanjonilla ajoin ensin pohjaa pitkin hevosenkengän kärkeen josta haaroittui kävelypolkuja. Kävelin aikani koivumetsikössä mutta koska en yhtä lampea kummempia kuvauskohteita keksinyt, lähdin takaisinpäin. 

Kengän keskiosan alun vieressä oli leirintäalue josta lähti vaellusreitti kanjonin päälle. Kävin sen keskinyppylän päällä pyörähtämässä ja katselemassa maisemia. On se melkoinen se fiilis aina huipulla! Tuuli tuiversi mutta minua ei haitannut sillä aurinko lämmitti. Kuvista tulee vaan väkisinkin aika tasapaksuja, hieno vaellussää mutta kurja kuvaussää.

Yllä olevalta kukkulalta oli alla olevien kuvien mukaisia näkymiä.

Ajattelin käväistä vielä muutamankymmenen kilometrin päässä olevalla Godafoss-vesiputouksella mutta kun matkaa oli reiplaat 20 km edessä, päätin luovuttaa. Tie oli liian raskasta soraa ja ajovauhti 20km/h. En minä tuntia jaksanut körötellä edestakaisin yhden vesiputouksen takia. Kyllä niitä on jo nähty riittämiin! 

Eli ei kun takaisin Húsavíkiin. Paluumatkalla iski melkoinen väsymys niin menin leirintäalueelle päästyäni pienille nokosille keräilemään voimia. Nokosten jälkeen söin taas vähän tortillaa (pitää alkaa kyllä rajottamaan, pitää sitä jotai muutakin syödä...), kävin samoamassa lähipelloilla ja kello neljän jälkeen läksin uimahalliin lillumaan. Uimahallissa oli tällä kertaa jopa lukolliset lokerot tavaroille. Ja poreallas ja höyryhuone!

Uimasta päästyäni kävin keskustasta ostamassa kasvorasvaa (koska iho kuivaa kuivui kuumassa vedessä ihan korpuksi) ja Skyriä sekä selvittämässä pääsenkö tänään elokuviin. Húsavíkissa on joku random 80-luvun kulttiviikinkileffateatteri. Sinänsä kiinnostava ideana mutta aukiolot oli niin sekavia että eipä tullut käytyä. Voisi vaikka Akureyrissa koittaa päästä leffaan sitten, luulisi niin isosta kaupungista löytyvän jonkinmoinen teatteri!

Leffailun epäonnistuttua marssin sitten takaisin leirintäalueelle puuhaamaan sitä sun tätä & tota. Ihan jostain siivoamisesta ja postikorteista ja budjetin tarkkailusta ja blogaamisesta lähtien. Ehdin myös keksiä huomiselle ohjelmaa. Oleilen täällä vielä kaksi yötä niin huomenna on koko päivä aikaa valasretkelle, vuorelle kiipeämiselle ja museoreissulle. Ylihuomenna sitten poistun ja olen toivon mukaan taas Mývatn-järven ympäristössä aikaisin aamulla.

Tuonne ylös olisi huomenna tarkoitus kavuta. Pää pilviin!

Aikaisin taas petiin, tässähän alkaa muuttua aamuvirkuksi! Rahastajaihmistä ei näy eikä kuulu vieläkään. Hmm.

Askeleet: 10 918 kpl
Ajettu matka: 222 km
Mieliala: Back on track!

Heräsin ensimmäistä kertaa jo kuuden aikoihin aamuaurinkoon ja harkitsin vakavissani ajamaan lähtemistä mutta jotenkin lämmin pesä vei voiton ja torkutin melkein kymmeneen saakka. Kävin heti liikkeelle lähdettyäni pankissa vaihtamassa lisää rahaa (toivottavasti viimeistä kertaa matkan aikana) ja suuntasin kohti länttä.

Ajokeli oli eilistä parempi, satoi paljon vähemmän mutta tuuli pysyi ihan yhtä kovana. Ajaminen otti ajoittain käsivoimille, autosta ei päässyt ulos eikä sisään yhdellä kädellä ja tuuli tuntui kääntävän jokienkin virtaussuunnan päinvastaiseksi tai vähintäänkin pysäyttävän veden paikoilleen.

Maisemia oli melkoisesti mutta pysähdyspaikkoja harvakseltaan. Se tunne kun levähdyspaikat on osattu sijoittaa oikeaan paikkaan! Nettikin pätki ilkeästi ja nyt alkaa huomata spotifylistojen (niiden muutaman mitä olen ladannut offline-kuuntelua varten) alkavan olla kuluneita.

Matkalla kuljin kiltisti suljettujen teiden ohi. Varoituskyltit eivät kyllä jää keltään huomaamatta.

Mývatn-alueelle saavuin puoli kahden aikaan pitämään ensin ruokataukoa ja sitten kuvaamaan hienoja höyryjä! Tällä alueella on paljon kaikenmoista nähtävää, pitää miettiä tänään että montako päivää aion samassa majapaikassa majailla. Olen vähän aikataulua edelläkin!

Ensimmäinen Mývatn-alueen kohde johon menin (ja josta olen haaveillut niistä kaikkein eniten) oli mutalammikot! 80-100 asteista kuplivaa mutaa! Hienon näköistä höyryineen mutta tuoksu oli tismalleen niin herkullinen kuin voitte kuvitella kuplivasta mudasta lähtevän.

Kun olin aikani kierrellyt ja kaarrellut pahanhajuisia lätäköitä, jatkoin matkaa kohti Húsavíkia. Alkuperäinen tarkoitus oli yöpyä camping cardiin kuuluvalla leirintäalueella noin 20 km ennen Húsavíkia mutta se oli laitettu jo kiinni tältä vuodelta vaikka lehtisessä sanotaan toisin. Noh, voin minä Húsavíkissakin majailla pari päivää, oikein ihastuttava kaupunki ainakin ensisilmäyksellä.

Huomenna voin sitten käydä kanjonilla ja vesiputouksella ja ylihuomenna lähteä valloittamaan loput Mývatn-järven ympäristöstä. Ihanaa kun nyt on taas kaiken maailman nähtävyyksiä joista innostuu - toisin kuin idässä oli.

Húsavíkissä sitten talsin päivän kymppitonnin täyteen käymällä katsastamassa sataman ja keskustan. Satamassa lähinnä katselin lintuja, kiviä ja roskia. Paluumatkalla kävin ruokakaupan ja juomakaupan kautta. Matkalla törmäsin kulttileffateatteriin! Voisin ihan hyvin viettää täällä parikin päivää ja katsastaa valasretket, leffateatterin, uimahallin heitur pottureineen sekä käydä jollain vaelluksella lähimaastossa. Jos satamassakin näkee lumihuippuisia vuoria niin tämä ei voi olla kurja paikka!

Leirintäalueella on keittiö sähköpistokkeineen jossa vietin alun illasta. Kun rahastajaa ei taaskaan näkynyt ja ruokasali alkoi täyttyä ihmisistä, katsoin parhaaksi jatkaa iltaa omassa kotterossani. 

Askeleet: 20 314 kpl
Ajettu matka: 99 km
Mieliala: Winter is coming.

Aamupala maistui yhtä hyvin kuin eilenkin. Ja sen jälkeen oli taas ruokalevon aika. Tunnin verran torkuin ennen kuin aloin kasailemaan kamoja ja suunnittelemaan jatkoa.

Löysin netistä vuoden 2012 kartan, johon oli merkitty päällystetyt tiet ja sen perusteella päätin jatkaa matkaa teitä 96 ja 92 pitkin. Onhan toki mahdollista että vuoden 2012 jälkeen ovat päällystäneet muitakin teitä, mutta tuskin ovat aikaisemmilta pois repineet. Varmempi siis näin.

Yhdentoista aikaan olin valmis poistumaan tästä kylästä. Nappasin kamat mukaan ja lähdin ajelemaan sateeseen. Ja sadetta tuulta ja pilviä riitti. Yritä tässä sitten katsella nähtävyyksiä kun et näe edes ikkunoista pihalle. Eri kivaa pitää tällä kelillä ilmastointia päällä ettei lasit olis ikihuurussa.

Kävin matkalla katselemassa kiviä Petran kivikokoelmassa ja niitä oli paljon! Ei edes taloon mahtunut vaan iso puutarha myös täpötäynnä möhkäleitä. Aikani katselin ja kuvailin mutta kärsivällisyys ja kiinnostus ei riittänyt kovin pitkään visiittiin. Ulkona satoi niin ettei kuvaus ollut kivaa ja sisällä kaikki oli vitriineissä eli ei ollut kuvailu myöskään kivaa. Mutta hienoja kiviä oli yhtäkaikki!

Koska ajosää ei suosinut, jäin yhdeksi yöksi itäisen Islannin "pääkaupunkiin" Egilsstaðiriin vaikka alunperin oli ideana jatkaa rannikkoa pitkin vielä vähän matkaa. Tästä on hyvä huomenna jatkaa taas yhtä pitkän pitkää ajopätkää kohti pohjoisrannikkoa ja niitä nähtävyyksiä joita varten tähän maahan on tultu. Huomenna sujahdan siis Bárðarbungan ohi niin kaukaa kuin on järkevää.

Toivotaan huomiselle parempia ajokelejä ja kuvaussäätä sillä tänään on satanut aikalailla koko päivän. Eikä tuulestakaan ole ollut puutetta. Keräsin tänään sen lupaamani 20 000 askelta jottei huomenna tarvitse kuin 10 000 koska ajoa on luvassa paljon. Vähän sai töitä tehdä jo noiden askelien eteen, vaati yli kaksituntisen juoksukävelykiipeilylenkin ja vielä erillisen iltatallustelun teollisuusalueella.

Monipuolinen kaksituntinen ainakin oli, näki keskustaa läheltä ja kaukaa ja vauhti vaihteli. Oli vastatuulta ja myötätuulta ja ylämäkeä ja alamäkeä. Löysin jopa koivumetsän ja mustikoita!

Suihkun kautta autonkotteroon unille. Huomenna aikainen ylösnousemus ja kohti uusia seikkailuja nyt kun on kaupassakin käyty ja auto tankattu!

Askeleet: 15 563 kpl
Ajettu matka: 0 km 
Mieliala: Mikä tuppukylä! Täällä ei ole mitään.

Heräilin jo reippaasti ennen seitsemää, menin alakertaan hyörimään ja pääsin keskeneräiseen aamiaispöytään nautiskelemaan. Hyvä ruoka sai nälkäiseksi, voiko yksi ihminen syödä näin paljon näin aikaisin aamulla?

Aamiaisen jälkeen hiivin takaisin huoneeseeni ruokalevolle ja pohdiskelemaan päiväksi ohjelmaa. Muokkailin lisäksi eilen illalla ottamiani kuvia tästä kylästä. Ennen yhtätoista päätin lähteä kiertelemään kylää tekemisen toivossa. Haahuilin kolme varttia siellä sun täällä pitkin teitä ja pusikoita ja kolusin koko kylän läpi. Mitään keksimättä. Vaihtoehdot: kahvilaan, hotellihuoneeseen tai minihuoltoasemalle.

Lupa datata koko päivän? Ai mites ne 15 000 askelta? Aamukävelyn jälkeen olin kerännyt kolmasosan. Ja kuljin tosiaan KOKO kylän ympäri. Sama vielä kahdesti? Aamullakin tuli jo vähän sellainen 400m yleisurheiluradankierto-olo. 

Lampaat tuijottivat pahansuovasti paikaltaan hievahtamatta mennen tullen.

Sarvet kivimöhkäleiden päällä kuvauksellisin kohta aamukävelyä. Melkei alkoi toivomaan että olisi ottanut kunnon kameran mukaan.

Aamukävelyn toinen nähtävyys: lähestymiskieltoiset kivimöntit.

Eilen saapuessani kävin Café Margretissa kyselemässä tämän hotellin sijaintia. Se on saman omistajan kahvila parin kilometrin päässä Ring Roadin varrella. Päätin kävellä sinne iltapäiväruualle.

Ennen sitä oli luvassa kuitenkin melkoinen pakkopulla: KOULUTEHTÄVÄ. Ei lomallakaa pääse eroon Lamkista. Takiainen. Ja on muuten aivan käsittämätöntä kuinka vaikeaa oli päästä alkuun. Mitähän tästä syksystä tulee tällä motivaatiotasolla? Lisäksi tietokone päätti sammua ja alkaa päivitellä itseään tuttuun tapaansa kriittisellä hetkellä mutta luojan kiitos Wordissä oli automaattinen tallennus. Ei mennytkään tunnin työ ihan harakoille vaikka alkuun säikähdin melkoisesti. 

Kävelin sitten sinne kahvilaan karmeassa nälässä (TAAS) ja heti sisään astuttuani minut ohjattiin pöytään. Tilasin kanasalaatin. Kastike oli tosi hyvää mutta annos ei ollut kovin täyttävä. Syödessäni alkoi aurinko vihdoin paistamaan. Valoa tähänkin risukasaan! Maisemista tässä raflassa kai maksetaan mutta minua nuo rantaviivat alkavat jo kyllästyttää...

Kynttiläillallinen: minä ja Wi-Fi:n salasana!

Täyttämätön salaatti vaati mutakakun jälkkäriksi. Oli muuten herkkua!

Ruokailun jälkeen sitten keräämään ahkerasti päivän loput askeleet. Koska kylän tiet oli koluttu läpeensä, lähdin suosiolla Ring Roadia pitkin käpyttelemään. Noin kuutisen kilometriä kävelin kunnes mittari näytti tyydyttäviä lukemia. Kohtalaisen helppoa tuo 15 000 askeleen keräys kunhan ei ole kameraa kaulassa hidastamassa tahtia.

Tämmöinen maahan asti ulottuva sumu on ollut aikalailla koko päivän. Sumuttomana/pilvettömänä päivänä kuvassa olisi vastarannan komeat vuorenhuiput. Tänään harmautta taivaan täydeltä. 

Kävelyn jälkeen kävin huoltoasemalla ostamassa kaalisalaattia ja Skyriä sekä respassa kyselemässä saunasta ja ostamassa hotellin tyhjäksi postimerkeistä. Kokonaista neljä kappaletta löytyi! Lisää on hankittava jostain muualta. Jospa tämä korttien kirjoittelu tästä vähitellen etenisi.

Sitten painuinkin jo saunaan kunnon löylyihin! Oli sen verran pieni koppi että sai nopsaan kuumentumaan. Ja kun olin ainoa asiakas niin ei tarvinnut pelätä epäsuomalaisten häijyjä katseita vettä nakatessaan. Makuuasennoksihan se meni ja silti kärvennyn läpikotaisesti. Hyvältä tuntui ja kihelmöi! Kauaa ei sellaista kuumuutta kestänyt kerralla vaan välissä tuli käytyä viileissä suihkuissa kun ei täällä ole järvipääsyä saatika lunta mihkä lähteä kieriskelemään.

Suomalaisia juttuja täällä on tullut muutamia vastaan. Random paikoissa on suomenkielistä tekstiä (ruokapakkauksissa, pattereissa...) sekä nyt tuo kahvilarakennus oli ilmeisesti rakennettu suomalaisesta männystä ja kävin täällä hotellissa suomalaisessa saunassa ("Finish sauna" kuten nettisivuilla sanotaan). Itse suomea puhuvia ihmisiä olen löytänyt 12 päivän aikana kaksi kappaletta. Toinen oli Geysirin luona väkijoukossa ohimennen kuultu "Olis päästävä vessaan." ja toinen jäätikkökävelyn yksi osallistuja, Ruotsissa asuva Tampereelta kotoisin oleva tyttö joka oli työmatkalla selvittämässä että millaisia retkiä he matkatoimistossa myyvät.

Saunan jälkeen jumituin sitten tietokoneelle ikuisuuksiksi ja söin hyvin hyvin herkullisia kaalisalaattitortilloja sekä Skyriä. Huomista en ole suunnitellut vielä aamupalaa pidemmälle. Aamu menee lähinnä omien tavaroiden keräilyssä takaisin autoon ja sitten jatkoreitin suunnittelussa.