Julkaistu:  

Ajokilometrit: 647 km

Askeleet: 3495 kpl

Tunnelma: Koti-ikävä

Herätyskello soi aamulla klo 7.30. Aamupalaksi oli eilisiä lettuja ja muita jämiä. Kamat pakattiin autoon ja liikkeelle päästiin tehokkaasti kahdeksan jälkeen. Kahvia ei ehtinyt keitellä, mutta pari kofeiinitablettia ja Red Bull pitivät silmät auki. Lähtiessä alkoi jälleen sataa vettä. Aurinko paljastui pilvien takaa sopivasti Ilmakkiaapavierailulle. Se olikin eilisen sijaan tänään vasta matkan varrella. 

Kävelimme tien vierestä 400 metriä lintutornille pitkospuita pitkin. Olivat hieman huterat paikoittain, mutta jalat pysyivät hyvin kuivina. Pitkospuiden vierellä oli monta muurahaiskekoakin. Torniin kiipeämisen jälkeen kiiruhdimme autolle ja ajelimme Sodankylän, Kemijärven, Kuusamon ja Suomussalmen kautta Vuokattiin.

Olimme hyvin aikataulussa Kemijärvellä tankkauksen ja lounaan jälkeen. Tonkapuron kohdilla seurailimme porojen juoksua autotiellä hyvän aikaa. POROVIDEO. Aurinko porotti oikein toden teolla tuulilasin läpi ja jouduimme ruuvaamaan sisätiloihin tuuletusta. Via Karelian varrella ohitimme varmasti monta näkemisen arvoista juttua, tyydyimme kuitenkin ajelemaan reippaasti ohi. Hiljainen Kansa näkyi tielle, mutta siitäkään ei kuvaa ehtinyt napata.

Kahdeksan tunnin matkanteon jälkeen alkoivat rinteet häämöttää jälleen. Sotkamossa pyörähdimme Hiukan pesäpallostadionilla eli Sotkamon Jymyn kotikentällä. Eilen samaan aikaan olisi ollut ilmaisottelu. Nyt tyydyimme kiertämään stadionin ympäri sen takana olevalle uimarannalle.Reissun viimeisen yön yövymme Vuokatin kylpylähotellissa rentoutuen. Kiiruhdimme kylpylään ja frisbeegolffaamaan ennen illan fudispeliä. Parvekkeelta oli mukava näköala aurinkoiselle golfkentälle.

Tekijä: 
Kommentit:  Ei mitään
Kategoriat: ,

 

Julkaistu:  

Ajokilometrit: 248 km
Askeleet: 2211 kpl
Tunnelma illalla: Ähky

Aamuyöllä sateli ja itse ainakin heräilin monta kertaa. Teltta pysyi kuitenkin ihan lämpimänä ja sisältä kuivana. Siirryimme aamupalalounaan laittoon; yritämme syödä paisunutta ruokapussukkaamme tyhjemmäksi. Kahvinkeitin ja kahvia löytyi leirintäalueen keittiöstä, mutta maito meillä ei ollut. Sade yltyi juuri kun olimme menossa purkamaan telttaa, joten päätimme tehdä pikapurun muovikassiin ja setviä sitä hieman myöhemmin.

Laskeskelimme päivän aikataulua ja päätimme lähteä sadetta pakoon Suomeen. Aikaeron vuoksi tänään menetämme tunnin. Ajomatka ei ole pitkä, mutta halusimme pysähtyä ainakin kahdessa nähtävyydessä kunnolla. Kauppaankin piti ehtiä hyvissä ajoin, sillä illalla olisi mukava tehdä kunnon ateria, katsella futismatsia ja saunoa.

Norjanpuolinen ajopätkä sujahti rattoisasti lintutornia huonolla netillä googletellessa. Suomessa pysähdyttiin yhden sillan kohdalle metsäreissulle ja jokea kuvaamaan. Lähes koko ajon ajan satoi vettä ja taivas oli tasaisen harmaa. Autosta ei huvittanut poistua. Karhunpesäkivi lähestyi ja suot vilisivat oikealla ja vasemmalla.

Karhunpesäkivi oli yllättävän huomaamaton ilmestys portaiden puolivälissä. Metsämäistä kuvailtavaa riitti ja kävimme kiven sisässä sateensuojassa. Portaat päättyivät näköalatasanteelle, josta maisema oli melkoisen mitäänsanomaton. Alaspäin tullessa meitä viihdyttivät metsän linnut hyrräämisellään. Kahviosta olisi saanut lettuja ja kahvia, mutta päätimme pitää illalla omat lettukestit. 

Saariselkää lähestyessämme taivas alkoi sinertyä ja aurinko paistella. Vihdoin. Ja niin minäkin aloin paistella, ensin pippuripihviä ja jälkkäriksi lettuja. Illalla ei enää ihmeempiä, vähän valokuvausta kämpän ympäristössä fudiksen ja Netflixin katselua sekä saunomista. Paremmat löylyt kuin eilen! Teltta ja uimasetti kuivattiin kuivauskaapissa. Eipä tänään paljoa saatu aikaan, mutta onhan sunnuntai eli lepopäivä. Huomenna ja ylihuomenna pitkät ajomatkat edessä. 

Tekijä: 
Kommentit:  2
Kategoriat: ,

 

Julkaistu:  

Ajokilometrit: 380 km
Askeleet: 4398 kpl
Tunnelma illalla: Lämpöinen

Pieniä itikan näköisiä otuksia pyöri auton ympärillä. Lähdimme aamuretkelle kohti Nordkappia, mutta päädyimme vaeltamaan lähikukkulalla, sillä nähtävyys ei ollut vielä nettisivujen mukaan auki. Kalliskin se olisi ollut näin pikaiselle visiitille. Mustikoita ei näillä nyppylöillä näy, poronpaskaa senkin edestä. Itse porojakin toki myös, valkoiset ovat kaikkein suloisimpia.

Erään vessapysäkin vieressä oli kivinen joki, jonka ympärillä oli paljon kuvattavaa. Maisemat olivat kauniimpia tänään etelään mentäessä, kuin eilen toiseen suuntaan. Sääkin saattoi vaikuttaa. Tunneleissa ajoimme päivän aikana yhteensä yli 20 kilometriä.

Ajomatkalla näkyi monenmoisia pyörä- ja lippuviritelmiä ja ihmisiä istuksimassa teiden risteyksissä. Google kertoi, että Arctic Race of Norwayn kolmas vaihe on juurikin tänään. Reittinä heillä Honningsvåg-Hammerfest kuten meilläkin. 

Hammerfestissä parkkipaikka löytyi heti. Maksullista aikaa oli näin lauantaina alle tunti jäljellä (klo 15 saakka). Maksu (14 NOK) onnistui näppärästi luottokortilla. Yritämme pärjätä kokonaan ilman käteistä, niin oli helpotus. Perillä keskustassa oli jokin juonnettu lasten pyöräilylähtö? Seurasimme lasten ohivilinää ravintolassa istuessamme.

Takaisin Skoganvarrea kohti suunnatessamme jäimme Kvalsundin liepeille jumiin yli tunniksi pyöräijöiden takia. Tunneli oli suljettu viiteen saakka. Kipusimme lähikukkulalle auringonpaisteessa ja ehdin sen lisäksi järjestellä tavarapaljoutemmekin uuteen uskoon. 17.10 paikallista aikaa tunneli avattiin ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

Toivoimme kovasti pääsevämme leirintäalueella iltasaunaan, 15 km ennen saapumistamme alkoi pelottavasti taas sataa. Kuuromaisesti tosin. Aurinko katosi nopeasti.

Itikoita tuulettomassa Skoganvarressa. Leirintäalueelle teltta pystyyn alle puolessa tunnissa. Akillakin nyt retkipatja. Rantasaunaan pääsi rentoutumaan 160 NOK per nenä hintaan. Iso Harvian puukiuas ei kovin kuumaksi ehtinyt lämmetä. Uimaan (punnertamaan hyytävässä rantavedessä) pääsi myös. Pinkki auringonlasku, ei pelkoa sateesta.

Laitteiden akut ovat vähissä, latailimme hieman iltapalanlaiton ohella. Nuudelikeittoa ja aamusmoothiet muistimme käydä shoppailemassa Lakselvin Sparista. Saunahuurteisia eivät enää lauantaina klo 18.30 myyneet. Ihme touhua. Yön kylmyys ja kosteus hieman pelottaa. Tämä on kuitenkin sekä viimeinen yömme Norjassa, että ulkosalla. 

Tekijä: 
Kommentit:  Ei mitään
Kategoriat: ,

 

Julkaistu:  

Ajokilometrit: 420 km
Askeleet: 5018 kpl
Tunnelma: Helpottunut

Säätila ei ole muuttunut eilisestä. Teltan pohja oli kostea ja kivinen. Yön aikana sateli ja oli vilpoista. Kävimme aamulla suihkussa siisteissä sisätiloissa. Hoidimme majoituksen maksuosuuden vastaanoton auettua. 

Keula kääntyi takaisin kohti Utsjokea. Tavoitteena löytää aamukahvipaikka Suomen puolelta. Pohdinnassa valuutanvaihto: missä automaatti, toimiiko korttimaksu, paljonko NOKkeja parissa päivässä kuluu?

Akut käyvät vähiin, puhelin bugittaa, netti pätkii. Kirjoitan samaa tekstiä kahteen kertaan.

Utsjoelta haettiin minulle kahvi ja viineri aamupalaksi. Niitä olikin mukava mussuttaa mutkaisella tiellä kukkuloiden vaihtuessa ympärillä. Kuvauspaikkoja oli joka mutkan takana, mutta hinki vastarannalle oli kova. Minikokoisia puita vasemmalla ja hireman suurempia oikealla joenvarressa. Tien ja joen väliset puut ja pensaat saisi meidän puolesta niittää kaikki. Ärsyttäviä näköesteitä koko matkan ajan. Varmasti upeaa seutua esimerkiksi keväisin lehdettömään aikaan.

Karigasniemellä pysähdyimme lounastamaan Kalastan Majatalossa (Goussi), pakkaamaan kuivuneen makuupussin, jesaroimaan katkeavan usb-latauspiuhan sekä shoppailemaan K-Marketissa. Retkipatja ja merinovillasukat mm. tarttuivat matkamuistoiksi unimukavuutta parantamaan. Bensahintojen tarkkailu alkoi myös, rajanylitys nosti hintoja 13 senttiä kertahumauksella. Kuvassa alla K-Marketin perunavahdit.

Rajalla kello vaihtui tunnin taaksepäin ja viherkasvit muuttuivat kellertävämmiksi kuten keskiviivakin. Kauas on pitkä matka, vielä nelisen tuntia ajettavaa. Auringonvalo siivilöityi pilvien välistä.

 

Maalauksellisia maisemia ja tuulen tuiverrusta. Komeita vuoria ja kauniita laaksoja. Merisuola tuoksuu, aletaan olla siellä minne on tultukin.

Porot ovat vaihtuneet lampaiksi sekä teillä, ojissa, pelloilla että varoituskylttien kuvissa. Enää ei ole yhtä paljon puita maisemia pilaamassa. Pysäkki- ja näköalalevikkeetkin on aseteltu paremmille paikoille eikä pahimpaan pusikkoon. Leirintäalueiden hinnat yöltä ovat suunnilleen 20-30e kahdelle teltan kanssa matkaavalle. Niitä löytyy paremmin kuin kauppoja, bensa-asemia ja pankkiautomaatteja.

Lämpöä on jopa yli 20 astetta ja aurinko alkoi paistella Smørfjordissa. Teiden kaiteet matalampia kuin Suomessa, niin autostakin pystyi kuvaamaan jonkin verran. Muuta liikennettä on enemmän, kuin Suomen puolella.

Tunneleita mahtui matkan varrelle useampi, suurin osa aika kapeita ja huonolla valaistuksella. Merenalaisessa melkein 7 km tunnelissa niin jyrkkä lasku, että joutui alun kunnolla jarruttelemaan. Valokuvauskunto alkoi loppua, maisemat toistivat itseään ja tie oli mutkainen.

Nordkappiin saavuttuamme alkoi sataa ja tuulla siihen malliin, ettei telttamajoitus enää houkuttanut. Alla retusoimaton kuva meiningistä. Olen kuullut, että täällä on aina huono keli ja näkyvyys, mutta sateesta ja tuulesta ei ollut puhetta. Ensimmäisestä leirintäalueesta oli sisämajoitus loppuunmyyty, seuraavassa tärppäsi 830 NOKin hintaan cabin, josta näkymä Nordkappiin. Oma kylppäri, sähköt, katto, minikeittiö jääkaappeineen, vuode ja wi-fi kelpaavat tällä tuulisella ja vaihtelevan sateisella säällä. 

Kävimme jo Honningsvågissa kaupassa, joten hyödynsimme heti minikeittiötä ja jääkaappia. Hoidimme myös tietoteknisiä toimenpiteitä sisätiloissa ja pohdimme, mennäkö Nordkappiin tänään vai huomenna aamulla. Sade jatkoi ropinaansa jonkin aikaa, mutta aikanaan se taukosi ja saimme jopa kauniin auringonlaskun. Vähän harmitti, että Nordkapp jäi aamulle. Kävimme kuitenkin iltakuvauskävelyllä lähikukkulalla, sieltä ei ole tosin yhtään puhelinkuvaa.

Tekijä: 
Kommentit:  Ei mitään
Kategoriat: ,

 

Julkaistu:  

Ajokilometrit: 501 km
Askeleet: 11492 kpl
Tunnelma: Sateenpelkoinen ja juminen

Aamuherätys ennen kahdeksaa, tavoitteena oli ehtiä Ukko-Luoston näköalapaikalle ja takaisin ennen kaupan aukeamista. Ihan emme ehtineet, sillä valokuvaus otti aikansa ja portaat olivat ennakkotietojemme mukaisessa (huonossa) kunnossa. Kohtuullisia maisemia sai kuitenkin portaista ja niiden yläpäässä olevan tunturipolun varrelta tiirailla.

 

Kaupalla olimme tasan kymmeneltä sopivasti sateen alkaessa. Söimme, siivosimme, palautimme avaimen ja pakkauduimme autoon yhdentoista jälkeen. Pyhällä hurahtikin kaksi tuntia. 10 euron maisemahissilipulla hilauduimme huipulle. Vettä sateli vähän väliä vähäsen. Kultakero-huipulla oli hengenvaarallinen masto, jonka turva-alueen ympäri seikkailimme kiviröykkiöissä pomppien. Mustikat maistuivat ja nilkat olivat kovilla. Kameran puolesta hieman pelotti.

Jonkinlainen ravintolakin sinne oli rakenteilla. Makkaraa olisi voinut jo nyt paistaa maisematuvassa, jos olisi ollut nälkä ja olisi etukäteen tiennyt. Tupaan kerääntyi savua edellisten jättämästä tulesta, joten emme kauaa viihtyneet. Löysimme takaisin hissille reissussa rähjääntyneinä, tossut kosteina ja innokkaina jatkamaan matkaa. Päätimme ajaa suoraan Saariselän ohi Inariin vai syömään ja jatkaa siitä Nuorgamiin. Paluumatkalla tulemme myös sekä Inarin että Saariselän ohi. Niiden nähtävyyksiä ehtii tutkia tarkemmin silloin.

Ajoimme Pyhäjärven ohi vitostielle, Pelkosenniemen kautta Sodankylään. Pyhäjärven yli näkyi vastavisitoimamme Pyhätunturin rinteet komeasti. Upea mökki/talopaikka. Pelkosenniemellä näkyi pikkuinen sarvipäälauma, taas tielle pyrkimässä. Motoristien vuoksi emme viitsineet pysähtyä kunnolla, vaan hiivimme ohi heti elukoiden paettua ojaan.

Roskapönttöjä ei juuri näy, mutta eipä ole roskiakaan. Vesistöjä vähän väliä ja netti alkaa pätkiä. Sodankylän ja Saariselän välissä bongasimme Lintupolun, jossa on pakko käydä paluumatkalla. Sade yltyy ja telttamajoitus alkaa kuulostaa huonolta idealta. Pikkuhiljaa alkoi näkyä paikannimiä saameksi. Motoristeja risteili ja kerääntyi huoltsikoille ja pysähdyspaikoille runsain mitoin.

Ruokailu Ivalon pubi.fissä sujui hyvin, pitsoissa rapea pohja ja nopea palvelu. Täyttävää perusmättöä, laaja menu. Lähdimme epähuomiossa ajamaan ja teimme täyskäännöksen halvemman bensa-aseman vuoksi. Sää kääntyi samalla pirtsakammaksi ja aurinko pilkisteli. Ohitimme pienempiä ja suurempia lammikoita, soita ja järviä. Itse pidän kovasti juuri sellaisista maisemista. Emme pysähdelleet kuvaamaan, sillä kello oli jo paljon. Nuorgam on harmillisen kaukana.

Mietimme jo ajamisesta puutuneina, josko jäisimmekin Utsjoelle yöksi. Nuorgam voitti leirintäaluevertailussa. 100 km olisimme säästäneet kokonaismatkassa, mutta ei se paljoa näissä ajopätkissä tunnu. Varsinkaan näissä maisemissa. Taivas oli pahaenteisen tummassa pilvessä ja aurinko alkoi painua lähestyessämme määränpäätä. 

Teltta nousi pienen pähkäilyn jälkeen tuulisessa säässä kohtuullisesti. Maa oli aika kivinen nurmen allakin. Leirintäalueen "takapihalla" Tenojoki.

Tekijä: 
Kommentit:  Ei mitään
Kategoriat: ,

 

← Vanhemmat Uudemmat →