Heräsin jo viiden aikaan kylmähköön oloon. Olin suht virkeä mutta lämmittelin puolihereillä seitsemään saakka auringonnousua vahdaten. Napsin parit ruudut naapuriveneestä huuruisen takaikkunan läpi kädet vapisten. Vietin laiskaa pohdiskeluaamua puoli yhdeksään jolloin tekeminen loppui ja maisemat olivat alkaneet kyllästyttää ja päätin että parasta olisi vain jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja.

Pysähtelin lampaiden (ja pässien), lammikoiden, vesiputousten ja vuorien äärelle taas useasti matkan aikana. Reitille osui soratie jolla ajelin komeasti kahta-kolmeakymppiä kuudenkympin alueella. Sen verran pikkukottero kolisi ja tärisi... Ehtipähän katsella maisemia ja säikkyä ajoissa tielle hyppiviä lampaita. 

Saavuin Landeyjahöfniin hieman ennen kymmentä katselemaan kun edellinen lauttavuoro lähti kohti Vestmannasaaria. Varasin aamulla loput klo. 13 lähtevään, joten jotain ajantappoa oli keksittävä pariksi tunniksi.

Iskin kaarani parkkipaikalle, söin ja läksin hyppimään kamerani kanssa aallonmurtajan päälle. Loikin kivenlohkareelta toiselle aivan loppuun saakka ja palasin sisäkaarta takaisin hieman turvallisempaa reittiä. Tämän uhkarohkeuden jälkeen palasin autolle syömään vähän lisää, ja latailemaan puhelimen akkuja. Auto lämpeni auringossa mukavasti ja pisti väsyttämään ja aikaahan oli joten otin puolen tunnin tirsat. Auton kontti on oikein mukava koisintapaikka lämpimällä kelillä. Pitäisikö jatkossa ajella yöt ja nukkua päivät?

Ennen lautan lähtöä kävin vielä ottamassa laajakulmaobjektiivilla (allonmurtajalla oli vain tele mukana).

Aurinko paistaa vieläkin täydeltä taivaalta ja minulla on talvihousut jalassa. Olin varautunut viimaan, sateeseen ja myräkkään. Viimaa tulikin vihdoin lautalla ollessa niin että sieraimet lerpattivat ja piilolinssi lähti irti oikeasta silmästä.

Lauttamatkan aikana kamera pääsi jälleen laulamaan ja etenkin juuri ennen satamaantuloa oli kauniita näkymiä! 

Jälkihuomautus: HUIJAUSTA. Sähkö katkesi ehkä kymmenen aikaan. Parempi tulla aamulla takaisin. Silloin luvassa tämän päivän toinen kirjoitus sillä olen nyt vasta ehtinyt käydä ensimmäisen osan kuvat läpi. Nippanappa.

Askeleet: 8868 kpl
Ajettu matka: 154 km
Mieliala: Tekeminen ei lopu kesken

Matkalla Geysiriltä Langbrókin leirintäalueelle kävin tankkaamassa auton ja ostamassa säkkikaupalla tavaraa Selfossista siinä pelossa ettei Etelä-Islannissa ole kunnon kauppoja.

Auton tankkaaminen onnistui Orkan-asemalla ihan hyvin pienen pähkäilyn jälkeen. Minulla oli Camping Cardin mukana tullut alennuskortti jota en kuitenkaan osannut käyttää. :( Sinne menivät ne säästetyt pennit. Ajoin myös vanhasta tottumuksesta letkuille väärin päin. Pikkuvikoja, homma korjaantui pienen kehänpyörinän jälkeen.

Kaupassa kävin sekä Krónanissa että Bónusissa. Syystä että halusin Bónusiin mutta löysin ensin Krónanin josta en löytänyt kaikkea tarvitsemaani joten kun vihdoin törmäsin Bónusiin, hain puuttuvat tarvikkeet (ja kauhistelin halvemmalla myynnissä olevia samoja kamoja mitä olin juuri ostanut) sekä vähän ylimääräistä "kaiken varalle". Eihän 3 säkkiä herkkurypäleitä ole liioittelua, eihän? Mutta kun täällä ne ovat sellaisia ihanan rapsakoita. Suomesta vastaavia löytää todella harvoin!

Leirintäalueelle suunnistaminen oli haasteellista mutta onnistui kohtuullisessa ajassa. Välillä meinaa mennä hermo kun printatuissa kartoissa ei näy kaikkia paikkoja, navigaattori ei löydä kaikkia paikkoja eikä edes Google Maps ole tietoinen kaikista paikoista. Tähän mennessä joku näistä kolmesta on kuitenkin toiminut vaikka muut ovat pettäneetkin. Onneksi on kaikki kolme käytössä.

Tänään leiriydyin jo hyvissä ajoin sillä tavoitteena oli saada kuvat ja kamat hyvään järjestykseen. Lisäksi oli aika käydä suihkussa ja opetella käyttämään kaasukeitintä. 

Jauhelihasta tuli kuin tulikin ruskettunutta. Keitin piti omituista pauketta kylläkin mutta mysteeriin löytyi ehkä ratkaisu. Huomenna haaveena saada aikaiseksi ihan koko illallinen! 

Voi kun öisin tarkenisikin pitää konttia auki. Koivet pihalla oli sen verran letkeä asento että siinä voisi kuvitella unenkin yllättävän. Vietin kokoillan rentoa autonasuttajaelämää ja mässäsin rypäleitä, jauhelihasalaattia ja porkkanakakkua. Havahduin myös siihen tosiasiaan etten omista lautasta. Shit. 

Leiripaikaksi valikoin veneenvierustan. Tuolta vuorien takaa pitäisi nousta aamuaurinko! Sitä odotellessa. 

Kävin ensimmäisen blogikirjoituksen raapustelun jälkeen suihkussa (lämmin huone leirintäalueella!) Ja täytyy kyllä sanoa ettei tullut yhtään viluisa olo vaikka hiukset märkänä ovatkin. Taitaa olla eilistä lämpimämpi yö tuloillaan. 

Huomenna luvassa Vestmannasaaret (Heimaey) ja Eldfellille kiipeäminen! Alan lähestyä saaren mustahiekkaista etelärannikkoa... Ei malta odottaa!

Yö autossa sujui kohtalaisesti vaikka nukkumaanmennessä vilutti. Heräsin kahdesti aamuyöllä koska en suostunut lähtemään autosta kylmään ulkoilmaan vessaan. Lopulta pakon edessä vessarakennuksessa poikettuani sain nukutukai mainiosti. Siihen aikaan alkoi ilmakin jo lämmetä vähän. Veasarakennuksessa huomasin leirintäalueen säännöt: ei alle 25-vuotiaita. Hups.

Takaisin unille ja lopullinen herääminen tyytyväisenä seitsemän aikoihin. Kolme seuraavaa tuntia hujahtivatkin sitten ensin iloisesti puuhastellessa ja lopulta tuskaisessa selviytymistaistossa kun aamupalabanaani keskeytyi siihen havaintoon että auton akku oli tyhjänä. Hemmetti. Olin osannit varautua siihen henkisesti mutta olin myös satavarma etten ollut käyttänyt akkua tämän yön aikana. Lopulta selvisi että valot olivat kuin olivatkin olleet päällä. Pirulaiset!

Pitkään meni kyllä virran saamisessa. Vuokra-autoissa ei ollut kaapeleita, leirintäalueen työntekijätyttönen ei saanut mtn aikaan, saksalaispariskunnalta sain kyydin ja sympatiaa. Sitten löytyi amerikkalaismies perheineen (ongelmani vihdoin ymmärrettiin) ja kävimme ajelemassa läheiselle farmillekin jossa ei ollut ketään kotona. Takaisin hiillostamaan muita leiriytyjiä (englanninkielentaitoisia ja -taidottomia) ja lopulta löytyi oikein asiansa osaava pappa hoitamaan homma! 

Ehdin välissä soittaa jo autovuokraamooni ja sieltä sain sen verran apuja että kyllä jollain kaapeleita on ja jos ei ole niin tulevat Keflavíkista yli 3€ kilometrikorvausta vastaan. Ei kiitos sellaiselle rahanmenolle. Onneksi kaapelit löytyivät ja auto läksi hyrräämään niin matka saattoi jatkua jo kymmenen jälkeen. 

Koska Geysirille oli matkaa vaivaiset 10 kilometriä ja auton pitäisi akun latautumiseksi olla käynnissä pitempään, päätin lisätä päiväohjelmaani lähistöltä Gullfoss-vesiputouksen. Ja olihan se ihan näkemisen arvoinen. Parkkeerasin auton sen parkkipaikalle kädet täristen ja rukoillen että siitä vielä liikkeelle lähtee. Sitten soluttauduin muiden turistien joukkoon räpsimään kuvia. 

Kuvailun loppuhetkillä kamera alkoi sammuilemaan "battery error"- viestin saattelemana. Palautui aina hetkeksi toimintakuntoon kun akun irrotti ja laittoi takaisin. Autolle palattuani vaihdoin vara- akkuun ja hyvin on toiminut sen jälkeen. Astetta rasittavampaa kyllä ottaa panoramakuvia kun 1-6 ruudun välein kamera kusahtaa. 

Ennen Gullfossilta poistumista kävin vielä piipahtamassa kahvila-matkamuistomyymälässä ja järkyttymässä turistikrääsän hinnoista. Mitään ei mukaan tarttunut. 

Palasin samaa tietä takaisin Geysirille ja pysähdyin matkalla kuvailemaan erästä jokea (ja myöhemmin toistakin). Sen yli meni ensimmäinen kokemani yksikaistainen silta! Whoop! Myöhemmin päivällä pysähdyin myös islanninhevosia varten ja hokaisin ainakin yhden syyn noille tiessä oleville tärinäraudoille. Hevoset ei ylitä niitä vaan pysyy kiltisti siellä missä kuuluukin. Noita tärinärautoja on kyllä ihan liiakseen! Kuuluu meteliä aina yliajaessa. Vaikka kuinka hitaasti menee.

Oli muuten sinistä vettä!

Geysir-kahvilasta ostin herkullisen yli kuuden euron porkkanakakkupalan lounaaksi. Nomnom mitä herkkua! Melkein hintansa arvoinen! Sen voimin jaksoi sitten kierrellä Geysirit ja muut kuumat lätäköt että kiivetä viereiselle vuorelle (jonne päästäkseen oli mentävä tikapuilla aidan yli). Vuorelta näkikin sekä Geysir-puolen maisemia että toisella puolella olevan laakson. 

Pakollinen turistikuva (Strokkurista) jonka taustalla se mäennyppylä jolle kiipesin. Alla olevassa kuvassa tikapuut joilla pääsi aidan yli jotta pääsi sinne kukkulalle. Ilmeisesti ihan sallittua toimintaa kun kaikki muutkin meni?

Se aito oikea Geysir.

Geysiriltä matka jatkui etelämmäksi ruoan ja bensan perässä. Tästä ja illan leiriytymisestä lisää osassa 2.

Askeleet: 7018 kpl
Ajettu matka: 162 km
Mieliala: Rutiinit alkaa löytyä

Se on suuri, se on pyöreä, se on kuvauksellinen joka suunnalta! Se on myöskin matkan ensimmäinen maksullinen nähtävyys. (Pääsymaksu 350ISK) Ja lisäksi sen reunalla tuuli tuivertaa. Liian lähelle pudotusta ei sopinut mennä. Tuuli hellitti jo pari askelta kauempana.

Pääsinpähän tekemään ensimmäisen möläytyksenikin. Pääsymaksun hinta ilmoitettiin kyltissä euroina (2€) ja dollareina (3$) mutta minä päätin kysyä lipunmyyjältä kruunuina joita minulla oli maksuksi mukana. Vaan suusta pääsi semmoinen sammakko kuin "How much is it in pounds?". Lipunmyyjä ei reagoinut tähän mitenkään päin omituisesti vaan kertoi lipun hinnan kruunuissa kuten minun oli tarkoitua kysyäkin. Telepatiaa? Olisipas tyyris reissu jos £350 joutuisi pulittamaan.

Kuvia tuli napsittua enemmän kuin laki sallii jo yläosan kiertämisen aikana joten jätin rantaviivan kiertämisen suosiolla väliin. Kello kuuden aikaan lähdin ajelemaan kohti leirintäaluetta jossa on edessä ensimmäinen autossanukkumisyö.

Leiripaikalla olin noin seitsemän aikoihin. Selvitimme yhdessä erään saksalaisseurueen kanssa että miten homma toimii. Löysimme vastaanoton jossa kävin maksamalla 107ISK veroja yöpymisestä. Sitten parkkeerasin auton pellonreunaan ja aloin väsätä pesää takakonttiin ja järjestellä omaisuuttani. Hyvin keksin kaikelle fiksut säilytyspaikat. Ainakin toistaiseksi. Mielen muuttaminen on sallittua. 

Ulkona kävi sen verran kirpakka tuuli että tyydyin kylmiin tortilloihin ja kuivattuihin aprikooseihin tällä kertaa enkä alkanut vielä tuskailla kaasukeittimen kanssa. Sen aika tulee vielä! Lämmin ruoka menettää arvonsa jos sen valmistuksessa jäädyttää itsensä. Huomenna pitää kyllä löytää taas kunnon ruokakauppa ja bensaa. Tuoretavarat lopuillaan ja tankki puolillaan. 

Ruokailun jälkeen kävin blogin ja kuvien kimppuun vaikka vähän olisi jo alkanut unettaa. Pelastava enkeli oli tietokoneen akun ehtyminen. Pidän sitä tästedes rajana iltakuvanmuokkauksille. Kirjoittelut teen puhelimella ja tiedonhankinnan yms. mutta kuviin tarvitsen koneen. Ja jos kaikki kuvat olisi aikaa käydä läpi niin kukaan ei jaksaisi selata näitä blogikirjoituksia läpi. Pakkokarsintaa siis. Vähäsen harmittaa kyllä kun en edes ole nähnyt kaikkia helmiä tuolla seassa. Yritä siinä kiireessä sitten valikoida parhaat 5 kuvaa 1300:sta. 

Mutta nyt on aika käydä unille. Aurinko on laskeutunut ja ilma on viilentynyt. Anniina on keksinyt kelvollisen uniasennon ja pukeutunut tuhdisti. Toivottavasti herääminen tapahtuu vasta aamulla. Huomiseen!

Ensimmäinen yö tuli nukuttua todella hyvin. Korvatulpat pelastivat. Aamupalaksi hostellin tarjoamaa teetä ja keksiä ja omia iltapalalta jääneitä viinirypäleitä, banaania ja Skyriä!

Hostellilta oli poistuttava kymmenen aikoihin ja se sopi oikein hyvin. Ulkona aurinkoa vaikka muille jakaa. Navigaattoriin þingvellir eli Golden Circle - kierrokseen kuuluva kansallispuisto. Aivan suorinta reittiä ei taaskaan tullut mentyä sillä hairahduin ottamaan vähän laadukkaampia (ei täysin valkoisen massan peitossa olevia) kuvia noista Reykjavíkin viereisistä horisonttivuorista. Löysinkin itseni Korputorg-ostoskeskuksen parkkipaikalta ja käytin hetken ajasta myös auton järjestelyyn. Sen verran pieni koppi kyseessä että joku logiikka tähän on keksittävä!

Matkalla kansallispuistoon tuli aivan törkeän monta "pika"pysähdystä. Kuvia tuli jokunen räpsittyä jos asian voi niin ilmaista. Pääsin mm. jahtaamaan lampaita ja pussaamaan islanninhevosta. Nähty on myös matkan ensimmäinen vesiputous! Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää että jos näkee auton parkissa tai ihmisiä haahuilemassa tienposkessa, kannattaa vähintäänkin hidastaa vauhtia sillä jotain kokemisen arvoista on juuri vaarassa vilahtaa silmien ohi.

Muutenkin silmät kannattaa olla auki. Ajaminen vähän toki hankaloittuu kun jää jotain horisontissa siintävää luonnonihmettä tapittamaan mutta sitä varten tänne on tehny valtavasti pysähdyspaikkoja. Jatkuva stoppailu saa lyhyetkin välimatkat venymään mutta ei se määränpää vaan se matka! Nyt ei ole mihinkään kiire. Mitään ei ole pakko mennä katsomaan jos jokin muu tuntuu paremmalta idealta.

Säästä pitää kyllä sanoa että huh hellettä! Mukamas vaan vähän päälle kymmenen ja auton ulkopuolella joo tuulee mutta tämän kaaran sisällä on oikee tukalat oltavat välillä. Toivottavasti lämpö pysyy yöhön asti. Kansallispuiston (sen järven) kiertämisen jälkeen alkoi ratissa jopa jo unettaa. Vähän yli 100km vasta ajettu ja kello näytti jo yli neljää. Kyllä, laskitte oikein. Aikaa tähän sataan kilometriin meni yli kuusi tuntia.

Siitä on aikaa kun on viimeksi saanut valokuvauksesta yliannostuksen. Ja nyt sellainen meinasi iskeä jo toisena päivänä. Apua! Kuvia kertyi n. 1300 kpl. Kuka sellaista määrää saa edes muokattua ja läpikäytyä illalla... Kello 15 jälkeen jokainen otettu kuva tuntui lähinnä kiven lisäämiseltä reppuun. Jokainen hieno näkymä auton ikkunasta sai aikaan pienoisen kauhureaktion. "Onko pakko taaaaas pysähtyä?" No on! Jos sulle syletään jatkuvalla syötöllä upeita maisemia nenän eteen niin ne on hyödynnettävä! Olisi rikos tulla Islantiin ilman kameraa mutta vielä suurempi tulla kameran kanssa mutta makuuttaa sitä pelkääjänpaikalla!

Ja tuosta tulivuoren venyttelystä sen verran että kyllä olen tietoinen asiasta ja teen kyllä suunnitelmani sen mukaisiksi ettei matka jää viimeiseksi. Kauhean moni ollut yhteyksissä asian tiimoilta. Ei se reissua tule pilaamaan eikä ole aikomuksissa alle jäädä!

Ja vielä olisi edessä päivän toinen nähtävyys, Kerið -niminen kraaterijärvi. Siitä ja illan leiriytymisestä lisää toisessa kirjoituksessa.